Jaakob siunaa poikansa
1Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: »Tulkaa tänne, niin ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevina aikoina.»
2– Tulkaa koolle ja kuunnelkaa,
te Jaakobin pojat,
kuulkaa isäänne Israelia.
3Ruuben, sinä olet esikoiseni ja voimani,
sinä olet miehuuteni ensimmäinen hedelmä,
arvossa korkein, voimilta väkevin.
4Mutta olet kuin kuohuva puro,
siksi et säilytä ensimmäistä sijaasi.
Sinä nousit isäsi vuoteelle,
häpäisit minun makuusijani.
5Simeon ja Leevi ovat veljekset,
väkivaltaisia ovat heidän hankkeensa.
6Minä en suostu heidän juoniinsa,
minun sydämeni ei liity heidän seuraansa.
He ovat vihassaan tappaneet miehiä,
omin luvin katkoneet sonnien kinnerjänteet.
7Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on kiivas,
heidän raivonsa, sillä se on julma.
Minä sirotan heidät Jaakobin heimojen sekaan,
hajotan heidät Israelin joukkoon.
8Juuda, veljesi ylistävät sinua.
Sinun kätesi on iskevä vihollistasi niskaan,
sinun isäsi pojat kumartavat sinua.
9Juuda, sinä nuori leijona,
saaliilta olet noussut, poikani.
Hän on kyyristynyt, käynyt makuulle
kuin leijona, kuin jalopeura.
Kuka uskaltaa häntä häiritä?
10Ei siirry valtikka pois Juudalta,
ei käskijän sauva hänen suvultaan.
Hänen heimostaan on tuleva se, jolla on valta,
häntä kansat tottelevat.
11Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa,
jaloon köynnökseen aasinsa varsan.
Hän pesee viinissä vaatteensa,
rypäleiden veressä pukunsa.
12Hänen silmissään on viinin hehku,
hänen hampaissaan maidon valkeus.
13Sebulon on asuva meren äärellä,
hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat,
hänen selkänsä taa jää Sidon.
14Isaskar on vahvaluinen juhta,
joka makaa kuormaansa odottaen.
15Hän näki asuinsijansa hyväksi
ja maansa ihanaksi.
Hän painoi olkansa taakan alle,
kävi tekemään orjan töitä.
16Dan on ajava kansansa asiaa
yhtenä Israelin heimoista.
17Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä,
joka puree hevosta vuohiseen,
niin että ratsastaja suistuu maahan.
18Herra, sinulta minä odotan pelastusta!
19Gadia ahdistavat rosvojen joukot,
ja Gad ahdistaa niitä,
seuraa niiden kintereillä.
20Asserin leipä on runsas,
hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja.
21Naftali on vapaana juokseva kauris,
kauniita ovat hänen vasansa.
22Joosef on hedelmäpuu,
nuori hedelmäpuu lähteen äärellä,
sen oksat ojentuvat yli muurin.
23Jousimiehet hätyyttävät häntä,
he ampuvat ja ahdistavat häntä,
24mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä
ja hänen kätensä ovat nopeat.
Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä,
hän, jonka nimi on Paimen,
Israelin Kallio,
25isäsi Jumala, joka on auttava sinua,
Kaikkivaltias, joka siunaa sinua,
antaa siunauksia ylhäältä taivaasta
ja siunauksia syvyyksistä maan alta,
siunauksia kohduille ja rinnoille.
26Isäsi siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat vuoret,
kuin ihanat ikuiset kukkulat.
Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi,
hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.
27Benjamin on saalistava susi,
aamuisin hänellä on aina syötävää,
ja iltaisin hän jakaa saalista.
28Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen.
Jaakobin kuolema ja hautaaminen
29Sitten Jaakob antoi heille nämä ohjeet: »Minut otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni viereen siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla, 30Makpelan vainiolla, Mamren lähistöllä Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettiläiseltä Efronilta sukuhaudaksi. 31Siihen hautaan on haudattu Abraham ja hänen vaimonsa Saara, sinne on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Lean. 32Se vainio ja siellä oleva luola on ostettu heettiläisiltä.»
33Kun Jaakob oli antanut nämä ohjeet pojilleen, hän paneutui taas vuoteeseen. Hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo.