₁Sitten Jaakob lähti matkaan kohti idän kansojen maita. ₂Saapuessaan sinne hän huomasi kaivon ja kolme lammaslaumaa makailemassa sen äärellä, sillä siitä kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suulla oli iso kivi, ₃ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, kivi vieritettiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle. ₄Jaakob kysyi paimenilta: »Mistä te olette kotoisin, veljet?» He vastasivat: »Harranista.» ₅Jaakob kysyi vielä: »Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?» He vastasivat: »Kyllä tunnemme.» ₆Hän kysyi: »Mitä Labanille kuuluu?» Ja he vastasivat: »Hyvää hänelle kuuluu, ja tuolta onkin tulossa hänen tyttärensä Raakel lampaineen.» ₇Jaakob sanoi: »Nyt on vielä täysi päivä ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. Juottakaa vain lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle.» ₈Mutta he sanoivat: »Ei, sitä me emme voi tehdä, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi vieritetään kaivon suulta. Vasta sitten me voimme juottaa lampaat.»

₉Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lammaslauman; sen paimentaminen oli näet hänen tehtävänsä. ₁₀Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Labanin tyttären, ja hänen lampaansa, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti lampaat. ₁₁Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun. ₁₂Hän kertoi Raakelille olevansa hänen isänsä sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi kertomaan isälleen. ₁₃Kun Laban sai kuulla sisarenpoikansa tulosta, hän riensi Jaakobia vastaan, syleili ja suuteli häntä ja vei hänet kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut, ₁₄ja Laban sanoi hänelle: »Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä.»

Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran, ₁₅Laban sanoi Jaakobille: »Miksi sinun pitäisi tehdä minulle ilmaista työtä, vaikka oletkin sukulaiseni? Sano, mitä haluat palkaksesi.» ₁₆Labanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel. ₁₇Lealla oli lempeät silmät, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. ₁₈Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi: »Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raakelin.» ₁₉Laban sanoi: »Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan.» ₂₀Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.

₂₁Sitten Jaakob sanoi Labanille: »Anna minulle vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt tahdon saada hänet.» ₂₂Laban kutsui silloin koolle paikkakunnan kaikki asukkaat ja järjesti hääpidot. ₂₃Mutta illan tultua hän haki tyttärensä Lean ja vei hänet Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi häneen. ₂₄Laban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Lealle orjattareksi.

₂₅Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, että olikin saanut Lean. Hän sanoi Labanille: »Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minähän palvelin sinua saadakseni Raakelin. Miksi sinä petit minua?» ₂₆Mutta Laban vastasi: »Ei ole meillä päin tapana naittaa nuorempaa tytärtä ennen vanhempaa. ₂₇Vietä nyt vain hääviikko loppuun tämän vanhemman kanssa, niin saat sitten palkaksi nuoremmankin, kunhan pysyt minun palveluksessani toiset seitsemän vuotta.» ₂₈Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi ₂₉ja antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen orjattareksi. ₃₀Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Lea. Näin Jaakob palveli Labanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

₃₁Kun Herra huomasi, että Jaakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lapsettomana. ₃₂Niin Lea synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Ruuben, sillä hän ajatteli: »Herra on nähnyt minun kurjuuteni. Nyt mieheni alkaa rakastaa minua.» ₃₃Sitten hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: »Herra on kuullut, että mieheni syrjii minua, ja siksi hän antoi minulle myös tämän pojan.» Ja hän antoi pojalle nimeksi Simeon. ₃₄Sitten hän tuli taas raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: »Nyt mieheni lopultakin kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa.» Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi. ₃₅Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: »Vihdoinkin saan ylistää Herraa.» Siksi hän antoi pojalle nimeksi Juuda. Sitten hän ei enää synnyttänyt.

₁Ja Jaakob lähti matkaan ja tuli Idän miesten maalle. ₂Ja katso, hän huomasi kedolla kaivon, ja katso, sen ääressä makasi kolme lammaslaumaa, sillä siitä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Ja kaivon suulla oli suuri kivi. ₃Sentähden annettiin kaikkien laumojen kokoontua sinne ja sitten vieritettiin kivi kaivon suulta ja juotettiin lampaat, jonka jälkeen kivi taas pantiin paikoilleen kaivon suulle. ₄Ja Jaakob sanoi heille: "Veljeni, mistä te olette?" He vastasivat: "Harranista olemme". ₅Hän kysyi heiltä: "Tunnetteko Laabanin, Naahorin pojan?" He vastasivat: "Tunnemme". ₆Ja hän kysyi heiltä: "Voiko hän hyvin?" He vastasivat: "Hyvin hän voi; ja katso, Raakel, hänen tyttärensä, tulee tuolla lammasten kanssa". ₇Hän sanoi: "Vielä on täysi päivä ja liian aikaista koota lauma; juottakaa lampaat ja viekää ne takaisin laitumelle". ₈He vastasivat: "Emme voi, ennenkuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta; sitten juotamme lampaat". ₉Hänen vielä puhuessaan heidän kanssaan tuli Raakel isänsä lammasten kanssa, sillä hänen oli tapana olla paimenessa. ₁₀Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Laabanin tyttären, ja enonsa Laabanin lampaat, astui hän esiin ja vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa Laabanin lampaat. ₁₁Ja Jaakob suuteli Raakelia ja korotti äänensä ja itki. ₁₂Niin Jaakob ilmoitti Raakelille, että hän oli hänen isänsä sukulainen ja Rebekan poika; ja Raakel riensi pois ja ilmoitti sen isällensä. ₁₃Kun Laaban kuuli kerrottavan Jaakobista, sisarensa pojasta, riensi hän häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä ja toi hänet kotiinsa; ja hän kertoi Laabanille kaikki, mitä oli tapahtunut. ₁₄Ja Laaban sanoi hänelle: "Niin, sinä olet minun luutani ja lihaani". Ja hän asui hänen luonaan kuukauden päivät.

₁₅Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva." ₁₆Mutta Laabanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel. ₁₇Ja Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. ₁₈Ja Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi". ₁₉Laaban vastasi: "Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni". ₂₀Jaakob palveli siis seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä. ₂₁Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: "Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä". ₂₂Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot; ₂₃mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen. ₂₄Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi.

₂₅Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?" ₂₆Laaban vastasi: "Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa. ₂₇Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta." ₂₈Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi. ₂₉Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi. ₃₀Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

₃₁Ja kun Herra näki, että Leeaa hyljittiin, avasi hän hänen kohtunsa; mutta Raakel oli hedelmätön. ₃₂Niin Leea tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben, sanoen: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni; nyt on mieheni rakastava minua". ₃₃Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että minua hyljitään, ja on antanut minulle myös tämän". Niin hän antoi hänelle nimen Simeon. ₃₄Ja hän tuli jälleen raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt kai mieheni vihdoinkin kiintyy minuun, sillä olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa". Sentähden hän antoi hänelle nimen Leevi. ₃₅Ja hän tuli vieläkin raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Nyt minä kiitän Herraa". Sentähden hän antoi hänelle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.