₄»Jos joku vie karjansa syömään toisen pellolle tai viinitarhaan tahi jättää karjansa vaille silmälläpitoa, niin että se menee jonkun toisen pellolle syömään, hän antakoon korvaukseksi oman peltonsa tai viinitarhansa parasta satoa.

₅»Jos tuli karkaa ja leviää pensaikkopalona toisen pellolle, niin että se polttaa kuhilaita, tuleentunutta viljaa tai laihoa, tulen irti päästäjä maksakoon täyden korvauksen.

₆»Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas, jos hänet tavoitetaan, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen. ₇Jos varasta ei tavoiteta, talon omistaja astukoon Jumalan eteen ja vannokoon, ettei ole koskenut toisen omaisuuteen. ₈Jokaisessa anastustapauksessa, olipa kyseessä härkä, aasi, lammas, vaate tai mikä tahansa muu kateissa ollut, jonka joku väittää tuntevansa omakseen, tuotakoon kummankin asia Jumalan eteen. Se, jonka Jumala osoittaa syylliseksi, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen toiselle.

₉»Jos joku antaa aasin, härän, lampaan tai minkä tahansa muun eläimen toisen huostaan ja se kuolee tai vahingoittuu tai se ryöstetään laitumelta kenenkään näkemättä, ₁₀niin se, jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa. ₁₁Mutta jos eläin on varastettu hänen talostaan, hän maksakoon omistajalle korvauksen. ₁₂Jos pedot sen raatelevat, hän tuokoon raadon todisteeksi. Raadellusta eläimestä hänen ei tarvitse maksaa korvausta.

₁₃»Jos joku lainaa toiselta eläimen ja se vahingoittuu tai kuolee, kun omistaja ei ole siitä huolehtimassa, lainaaja maksakoon täyden korvauksen. ₁₄Mutta jos sen omistaja on itse mukana, lainaajan ei tarvitse maksaa. Jos omistaja juhtineen oli palkattu työhön, hän saakoon silti sovitun palkan.

₁₅»Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa hänen kanssaan, hän maksakoon hänestä täyden morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen. ₁₆Mutta ellei tytön isä suostu antamaan hänelle tytärtään, viettelijä maksakoon silti saman verran kuin on tapana maksaa neitsyestä morsiamenhintana.

₁₇»Noitanaisen älä anna elää. ₁₈Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla. ₁₉Jos joku uhraa muille jumalille kuin Herralle, hänet tuomittakoon tuhon omaksi.

₂₀»Älä tee muukalaiselle vääryyttä äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä. ₂₁Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja. ₂₂Jos kohtelette heitä huonosti, minä kuulen heidän huutonsa, kun he huutavat minulta apua. ₂₃Minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät sodalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja.

₂₄»Jos lainaat rahaa jollekulle köyhälle, joka kuuluu minun kansaani, älä ole kiskuri. Älä siis määrää korkoa hänen maksettavakseen. ₂₅Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; ₂₆onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias.

₂₇»Älä herjaa Jumalaa äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä. ₂₈Uhraa minulle viivyttelemättä ensi hedelmä viljastasi ja viinistäsi. Anna minulle myös esikoinen pojistasi. ₂₉Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle. ₃₀Olkaa minun pyhä kansani, älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.

₁ (21:37) "Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tahi myy sen, antakoon viisi raavasta yhdestä härästä ja neljä lammasta yhdestä lampaasta. ₂ (22:1) Jos varas tavataan murtautumasta sisälle ja lyödään kuoliaaksi, ei tappaja ole vereen vikapää. ₃ (2) Mutta jos aurinko jo oli noussut, niin tappaja on vereen vikapää. Varas maksakoon korvauksen; mutta jos hänellä ei ole mitään, niin myytäköön hänet varastamansa tavaran korvaukseksi. ₄ (3) Jos varastettu eläin, olipa se härkä, aasi tai lammas, tavataan hänen hallustaan elävänä, niin korvatkoon sen kaksinkertaisesti.

₅ (4) Jos joku turmelee toiselta pellon tai viinitarhan päästämällä siihen karjansa ja syöttämällä sitä toisen pellossa, antakoon korvaukseksi peltonsa tai viinitarhansa parhaimman kasvun. ₆ (5) Jos tuli pääsee irti ja tarttuu orjantappuroihin ja jos kuhilaat tai vilja tai pelto palaa, niin korvatkoon vahingon se, joka on kulovalkean sytyttänyt.

₇ (6) Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas, jos hänet tavataan, korvatkoon sen kaksinkertaisesti. ₈ (7) Mutta jos varasta ei tavata, astukoon talon omistaja Jumalan eteen ja vannokoon, ettei hän ole kädellänsä kajonnut toisen omaan. ₉ (8) Jokaisessa anastusasiassa, koskipa se härkää tai aasia tai lammasta tai vaatetta tai mitä tahansa kadonnutta, josta joku sanoo: 'Tämä se on', tulkoon kummankin asia Jumalan eteen; ja se, jonka Jumala tuomitsee syylliseksi, korvatkoon toiselle kaksinkertaisesti. ₁₀ (9) Jos joku antaa toiselle aasin tai härän tai lampaan tai minkä eläimen tahansa säilytettäväksi ja se kuolee tai vahingoittuu tai ryöstetään pois kenenkään näkemättä, ₁₁ (10) niin vala Herran edessä ratkaiskoon heidän välillään, onko toinen kädellänsä kajonnut toisen omaan; omistaja hyväksyköön valan, ja toinen olkoon korvauksesta vapaa. ₁₂ (11) Mutta jos se on häneltä varastettu, korvatkoon sen omistajalle. ₁₃ (12) Jos se on raadeltu, tuokoon sen esiin todistukseksi, eikä hänen tarvitse raadeltua korvata.

₁₄ (13) Jos joku lainaa toiselta elukan ja se vahingoittuu tai kuolee eikä sen omistaja ole saapuvilla, korvatkoon sen. ₁₅ (14) Jos sen omistaja on saapuvilla, ei tarvitse korvausta maksaa; jos se oli vuokralla, olkoon vuokra korvauksena.

₁₆ (15) Jos joku viettelee neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja makaa hänet, maksakoon hänestä morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen. ₁₇ (16) Jos isä kieltäytyy antamasta häntä hänelle, maksakoon mies rahassa morsiamenhinnan niinkuin neitsyestä.

₁₈ (17) Velhonaisen älä salli elää.

₁₉ (18) Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.

₂₀ (19) Joka uhraa muille jumalille kuin Herralle, ainoalle, olkoon vihitty tuhon omaksi.

₂₁ (20) Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te olette itse olleet muukalaisina Egyptin maassa. ₂₂ (21) Älkää sortako leskeä tai orpoa. ₂₃ (22) Sillä jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avuksensa, niin minä totisesti kuulen heidän huutonsa, ₂₄ (23) ja minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimonne joutuvat leskiksi ja lapsenne orvoiksi.

₂₅ (24) Jos lainaat rahaa jollekin minun kansastani, jollekin köyhälle, joka on sinun luonasi, niin älä menettele koronkiskurin tavoin häntä kohtaan. Älkää panko korkoa hänen maksettavakseen. ₂₆ (25) Jos sinä olet lähimmäiseltäsi ottanut pantiksi vaipan, anna se hänelle takaisin, ennenkuin aurinko laskee; ₂₇ (26) sillä se on hänen ainoa peitteensä, johon hän käärii ruumiinsa. Missä hän muutoin makaisi? Ja jos hän huutaa minua avukseen, kuulen minä häntä, sillä minä olen laupias.

₂₈ (27) Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.

₂₉ (28) Älä viivyttele antamasta antia vilja- ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle. ₃₀ (29) Samoin tee raavaittesi ja lampaittesi ensiksisyntyneelle. Seitsemän päivää se olkoon emänsä kanssa; kahdeksantena päivänä anna se minulle.

₃₁ (30) Ja te olkaa minulle pyhä kansa. Älkää syökö kedolla raadellun eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille."