15 LUKU.
Israelilaisten kiitosvirsi. Kansa napisee Maarassa. Tulo Eelimiin.
1Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin:
"Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea;
hevoset ja miehet hän mereen syöksi.
2Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni,
ja hänestä tuli minulle pelastus.
Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä,
hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.
3Herra on sotasankari,
Herra on hänen nimensä.
4Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen,
hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.
5Syvyys peitti heidät;
he vajosivat pohjaan niinkuin kivi.
6Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo,
sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.
7Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi.
Sinä päästät vihasi valloilleen,
ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.
8Ja sinun vihasi puhalluksesta
kasaantuivat vedet,
laineet seisahtuivat roukkioiksi,
syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.
9Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa,
minä saavutan heidät,
minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni;
minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät'.
10Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät;
he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.
11Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa!
Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo;
sinä ylistettävissä teoissa peljättävä,
sinä ihmeitten tekijä!
12Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.
13Mutta armossasi sinä johdatit
lunastamaasi kansaa,
sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.
14Kansat kuulivat sen ja vapisivat,
tuska valtasi Filistean asukkaat.
15Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat,
Mooabin sankarit valtasi vavistus,
kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.
16Kauhu ja väristys valtasi heidät;
sinun käsivartesi väkevyyden tähden
he kävivät mykiksi niinkuin kivi.
Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille,
kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.
17Sinä viet heidät perille ja istutat heidät
vuorelle, joka on sinun perintöosasi,
paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut,
pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.
18Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti."
19Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki. 20Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. 21Ja Mirjam viritti heille virren:
"Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea,
hevoset ja miehet hän mereen syöksi".
22Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. 23Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara. 24Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" 25Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä. 26Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi".
27Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.
