2. Mooseksen kirja 11
Viimeinen vitsaus ilmoitetaan
1Herra sanoi Moosekselle: »Vielä yhden vitsauksen minä annan kohdata faraota ja egyptiläisiä. Sen jälkeen hän päästää teidät lähtemään, ja kun hän teidät päästää, hän ajamalla ajaa teidät täältä pois. 2Sano siis kansalle, että kaikkien, niin miesten kuin naistenkin, tulee pyytää tuttaviltaan muistolahjaksi hopea- ja kultaesineitä.» 3Herra oli antanut kansansa saada paljon ystäviä egyptiläisten joukosta. Myös Moosesta pitivät sekä faraon hovi että Egyptin kansa suuressa arvossa.
4Mooses sanoi faraolle: »Näin sanoo Herra: ’Puolenyön aikaan minä kuljen läpi Egyptin, 5ja silloin kuolee Egyptissä joka ainoa esikoinen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta jauhinkivien ääressä istuvan orjattaren esikoiseen. Myös kaikki karjan esikoiset kuolevat. 6Koko Egyptin täyttää suuri valitus, jollaista ei ole ennen kuultu eikä enää toiste kuulla. 7Mutta israelilaisille ei edes koira murise, mitään vahinkoa ei tapahdu ihmisille enempää kuin karjallekaan. Tästä ymmärrät, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.’ 8Silloin kaikki hovisi miehet tulevat minun luokseni, heittäytyvät eteeni ja sanovat: ’Lähde täältä ja vie pois kansasi, jota johdat.’ Sitten minä lähden.» Ja Mooses lähti faraon luota vihasta hehkuen.
9Herra oli sanonut Moosekselle: »Farao ei kuuntele teitä. Tämä tapahtuu siksi, että minä voisin tehdä monta ihmetekoa Egyptissä.» 10Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta.
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007