₁Tämä on kertomus Toobitista, Toobielin pojasta, joka oli Hananielin poika, joka Aduelin poika, joka Gabaelin poika, Asielin suvusta, Naftalin sukukunnasta. ₂Hänet oli Assurin kuninkaan Enemessarin päivinä viety pois vankina Tisbestä, joka oli etelään Kydioksesta Naftalissa, Galileassa, Asserin yläpuolella.

₃Minä, Toobit, vaelsin totuuden teillä ja vanhurskaudessa kaiken elinaikani. Ja minä annoin runsaasti almuja veljilleni ja kansalaisilleni, joiden oli täytynyt lähteä kanssani assurilaisten maahan, Niiniveen. ₄Minun nuoruudessani, ollessani kotiseudullani Israelin maassa, oli minun kantaisäni Naftalin koko sukukunta luopunut Jerusalemin temppelistä, sen kaupungin, joka oli valittu kaikista Israelin sukukunnista, että kaikki heimot siellä uhraisivat; ja se temppeli, Korkeimman asumus, oli pyhitetty ja rakennettu ikuisiksi ajoiksi. ₅Ja kaikki sukukunnat, jotka olivat mukana luopumuksessa, uhrasivat Baalin vasikalle, niin myös minun kantaisäni Naftalin huone. ₆Minä yksin vaelsin usein Jerusalemiin juhlina, niinkuin on määrätty koko Israelille ikuisella säädöksellä, ja vein mukanani uutiset ja kymmenykset maantuotteista ja esikoiset villoista ₇ja annoin ne papeille, Aaronin pojille, alttaria varten; kymmenykset maantuotteista minä annoin Leevin pojille, jotka tekevät palvelusta Jerusalemissa; ja toisen kymmenyksen minä myin ja menin Jerusalemiin ja käytin sen siellä joka vuosi. ₈Ja kolmannen kymmenyksen minä annoin niille, joille se kuuluu, niinkuin Debora, minun isäni äiti, oli käskenyt minun tehdä; sillä minä olin jäänyt isästäni orvoksi.

₉Sittenkuin minä olin tullut mieheksi, minä otin vaimokseni Hannan, joka kuului meidän omaan sukuumme, ja hän synnytti minulle Tobiaan.

₁₀Kun meidät oli viety vankeina Niiniveen, söivät kaikki minun veljeni ja kansalaisena pakanain ruokia. ₁₁Mutta minä varoin niitä syömästä, ₁₂Sillä minä ajattelin Jumalaa kaikesta sydämestäni. ₁₃Ja Korkein antoi minun näyttää sorealta ja kauniilta Enemessarin silmissä, ja minä sain tehdä hänelle ostoksia. ₁₄Niin minä tein matkan Meediaan ja jätin säilytettäväksi kymmenen talenttia hopeaa Gabaelille, Gabriaan veljelle, Meedian Rageksessa.

₁₅Ja Enemessarin kuoltua tuli hänen poikansa Sennakerim kuninkaaksi hänen jälkeensä. Hänen aikanaan olivat tiet epävarmat, niin etten minä enää voinut matkustaa Meediaan. ₁₆Jo Enemessarin päivinä minä annoin runsaasti almuja veljilleni: ₁₇leipääni minä annoin isoaville ja vaatteitani alastomille. Ja jos näin jonkun kansalaiseni kuolleen ja viskatun Niiniven muurin taakse, niin minä hautasin hänet. ₁₈Ja jos kuningas Sennakerim, palattuaan pakolaisena Juudeasta, surmautti jonkin, niin minä salaa hautasin hänet. Sillä hän surmautti monta kiivaudessansa; ja jos kuningas etsi heidän ruumiitaan, ei niitä löydetty. ₁₉Mutta muuan Niiniven asukas meni ja ilmiantoi kuninkaalle, että minä niitä hautasin; silloin minä lymysin. Ja kun sain tietää, että minua etsittiin tapettavaksi, niin minä peljästyin ja lähdin pois. ₂₀Ja kaikki minun omaisuuteni ryöstettiin, eikä minulle jätetty mitään paitsi minun vaimoni Hanna ja minun poikani Tobias.

₂₁Mutta ei ollut kulunut viittäkymmentä päivää, ennenkuin hänet murhasi kaksi hänen poikaansa, jotka pakenivat Araratin vuorille. Ja hänen poikansa Sakerdon tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä, ja hän asetti Akiakarin, Hanaelin pojan, minun veljenpoikani, valtakuntansa kaikkien rahavarain hoitajaksi ja koko hallinnon johtajaksi. ₂₂Ja Akiakar rukoili minun puolestani, ja niin minä sain palata Niiniveen. Akiakar oli juomanlaskija ja sinetinvartija, valtiokansleri ja rahavarainhoitaja; ja Sakerdon oli asettanut hänet lähimmäksi mieheksensä. Ja hän oli minun veljenpoikani.

₁Tämä on kertomus Tobitista, Tobielin pojasta. Hänen isänsä isä oli Hananiel, tämän Aduel, tämän Gabael, tämän Rafael ja tämän Raguel. Tobit oli Jahseelin jälkeläinen ja kuului Naftalin heimoon. ₂Assyrian kuninkaan Salmanassarin aikana hänet oli viety pakkosiirtolaisuuteen Tisbestä, joka sijaitsee Galilean ylängöllä Hasorin yläpuolella, etelään Naftalin Kedesistä ja länteen vievän tien toisella puolen, Peorin pohjoispuolella.

₃Minä, Tobit, olen kulkenut totuuden tietä ja noudattanut oikeudenmukaisuutta koko elämäni ajan. Uskollisesti olen avustanut sukulaisiani ja maanmiehiäni, jotka yhdessä minun kanssani tuotiin pakkosiirtolaisuuteen tänne Niniveen, Assyrian maahan.

₄Nuoruusvuosinani, kun asuin kotiseudullani Israelissa, koko esi-isäni Naftalin heimo oli hylännyt isämme Daavidin kuningashuoneen ja Jerusalemin, joka kaikista Israelin heimojen kaupungeista oli valittu yhteiseksi uhripaikaksi ja jonka temppeli, Jumalan asuinsija, oli rakennettu ja pyhitetty kaikkia tulevia sukupolvia varten. ₅Koko minun sukuni ja koko esi-isäni Naftalin heimo uhrasivat sonnipatsaalle, jonka Israelin kuningas Jerobeam oli teettänyt Daniin; jokaisella Galilean vuorella oli uhripaikka. ₆Ainoastaan minä menin kerta kerran jälkeen juhlien aikaan Jerusalemiin, niin kuin koko Israelin tuli kirjoitusten ikuisen määräyksen mukaan tehdä.

Menin mielelläni Jerusalemiin, ja mukanani vein parhaan osan uudesta sadosta, karjan esikoiset ja kymmenykset ja lampaista ensimmäiseksi kerityt villat. ₇Kaiken tämän annoin uhripalveluksia toimittaville papeille, Aaronin jälkeläisille. Jerusalemin temppelissä palveleville leeviläisille annoin vielä kymmenykset viljasta, viinistä ja oliiviöljystä sekä granaattiomenoista, viikunoista ja muista hedelmistä. Toiset kymmenykset minä kuuden vuoden ajan aina myin, ja saamani rahat jaoin joka vuosi Jerusalemissa. ₈Annoin ne orvoille, leskille ja muukalaisille, jotka asuivat kansamme keskuudessa. Joka kolmas vuosi vein heille vielä kolmannet kymmenykset, ja yhdessä heidän kanssaan nautin niistä valmistetun aterian niin kuin Mooseksen laissa käsketään ja niin kuin isoisäni Hananielin äiti Debora oli opettanut. Isäni oli näet kuollut, ja minä olin jäänyt orvoksi.

₉Mieheksi vartuttuani otin vaimon, joka oli omaa sukuani. Hän synnytti minulle pojan, ja minä annoin pojalle nimen Tobia.

₁₀Sen jälkeen kun minut oli vangittu ja tuotu Assyriaan, päädyin Niniveen. Kaikki sukulaiseni ja maanmieheni söivät samaa ruokaa kuin pakanat, ₁₁mutta minä varoin syömästä pakanoiden ruokaa. ₁₂Olin koko sielustani uskollinen Jumalalleni, ₁₃ja niinpä Korkein antoi minun päästä Salmanassarin suosioon ja hyvään asemaan. Sain tehtäväkseni ostaa kaiken, mitä kuningas tarvitsi. ₁₄Niin kauan kuin hän eli, kävin myös Meediassa tekemässä hankintoja. Siellä jätin Gabaelin, Gabrin veljen, säilytettäväksi rahapusseja, joissa oli kymmenen talenttia hopeaa. ₁₅Mutta kun Salmanassar kuoli ja kuninkuus siirtyi hänen pojalleen Sanheribille, Meedian tiet kävivät turvattomiksi enkä kyennyt enää matkustamaan sinne.

₁₆Jo Salmanassarin eläessä minä avustin monin tavoin sukulaisiani ja maanmiehiäni. ₁₇Annoin ruokaa nälkäisille ja vaatteita alastomille, ja jos näin jonkun kansastani makaavan kuolleena, Niniven kaupunginmuurin ulkopuolelle heitettynä, hautasin hänet. ₁₈Minä hautasin niitäkin, jotka Sanherib oli tapattanut jouduttuaan perääntymään Juudeasta. Taivaan kuningas langetti hänelle tuomion, koska hän oli noussut julkeasti Jumalaa vastaan. Tästä syystä hän raivoissaan tappoi monia israelilaisia. Vein ruumiit salaa pois ja hautasin ne, eivätkä Sanheribin lähettämät miehet löytäneet niitä.

₁₉Eräs niniveläinen meni kuitenkin kuninkaan puheille ja paljasti, että minä hautasin kuolleita. Silloin minä piilouduin. Kun sitten sain tietää, että kuningas minusta kuultuaan oli pannut tappajat jäljilleni, minä pelästyin ja lähdin pakoon. ₂₀Minulta riistettiin koko omaisuuteni – mitään ei jätetty jäljelle, kaikki vietiin kuninkaan aarrekammioon. Ainoastaan vaimoni Hanna ja poikani Tobia säästyivät.

₂₁Mutta ennen kuin oli kulunut neljäkymmentä päivää, kaksi Sanheribin poikaa tappoi isänsä ja pakeni Araratin vuorille. Sanheribia seurasi kuninkaana hänen poikansa Asarhaddon. Tämä asetti Ahikarin, veljeni Anaelin pojan, johtamaan koko valtakunnan taloutta ja valvomaan sen hallintoa. ₂₂Silloin Ahikar puhui minun puolestani, ja saatoin palata Niniveen. Jo siihen aikaan, kun Sanherib hallitsi Assyriaa, Ahikar oli ollut ylin juomanlaskija ja sinetinvartija sekä verohallinnon ja muun valtiontalouden johtaja, ja Asarhaddon asetti hänet uudelleen näihin virkoihin. Hän oli minulle läheistä sukua, veljenpoikani.