₁Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin ₂ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?" ₃Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: ₄oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?" ₅Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' ₆Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta." ₇Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. ₈Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".

₉Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. ₁₀Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois. ₁₁Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. ₁₂Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos. ₁₃Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.' ₁₄Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme'. ₁₅Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille? ₁₆Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!" ₁₇Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus:

₂₀Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. ₂₁Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. ₂₂Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?" ₂₃Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: ₂₄"Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin". ₂₅Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". ₂₆Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.

₂₇Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä ₂₈sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen'. ₂₉Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. ₃₀Niin toinen otti sen vaimon, ₃₁ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. ₃₂Viimeiseksi vaimokin kuoli. ₃₃Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut." ₃₄Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. ₃₅Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. ₃₆Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. ₃₇Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. ₃₈Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät." ₃₉Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit". ₄₀Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.

₄₁Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? ₄₂Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa:

₄₅Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa: ₄₆"Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, ₄₇noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".

₁Kun Jeesus eräänä päivänä taas opetti temppelissä kansaa ja julisti hyvää sanomaa, ylipapit ja lainopettajat tulivat yhdessä vanhimpien kanssa hänen luokseen ₂ja sanoivat hänelle: »Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?» ₃Jeesus vastasi heille: »Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle, ₄oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä.» ₅He neuvottelivat keskenään: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ ₆Jos taas sanomme: ’Ihmisistä’, kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta.» ₇Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä. ₈Silloin Jeesus sanoi: »En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.»

₉Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen:

»Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta.

₁₀»Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. ₁₁Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. ₁₂Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä.

₁₃»Mitä minä teen?’ mietti viinitarhan omistaja. ’Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.’ ₁₄Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.’ ₁₅He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. – Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? ₁₆Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.»

»Ei, ei!» huusi kansa. ₁₇Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: »Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta:

₁₉Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.

₂₀Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi. ₂₁Miehet sanoivat hänelle: »Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. ₂₂Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?» ₂₃Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi: ₂₄»Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?» »Keisarin», he vastasivat. ₂₅Silloin Jeesus sanoi heille: »Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.» ₂₆Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat.

₂₇Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ₂₈»Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ ₂₉Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. ₃₀Silloin toinen otti hänet, ₃₁sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. ₃₂Lopuksi nainenkin kuoli. ₃₃Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.»

₃₄Jeesus vastasi heille: »Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. ₃₅Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. ₃₆He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. ₃₇Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. ₃₈Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.»

₃₉Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: »Hyvin vastasit, opettaja.» ₄₀Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.

₄₁Jeesus kysyi heiltä: »Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika? ₄₂Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa:

₄₅Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ₄₆»Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla, ₄₇mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa.»