Abrahamin jälkeläiset ja Jumalan lapset
1Vakuutan Kristuksen nimissä, että kerron teille totuuden. Pyhä Henki ja omatuntoni todistavat, etten valehtele. 2Minulla on sydämessäni suuri suru ja taukoamaton tuska. 3Toivoisin, että minut olisi kirottu ja ajettu pois Kristuksen luota, jos se vain auttaisi oman kansani jäseniä. 4He ovat israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen. Heille Jumala on antanut kirkkautensa, ja heidän kanssaan hän on tehnyt liittonsa. Heille hän on antanut lain, temppelipalveluksen ja lupaukset. 5Tällä kansalla on kantaisät, ja siitä on lähtöisin Kristus, ihminen mutta myös ylivertainen ja ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!
6Jumalan sana pitää. Eihän Israel koostu vain niistä, jotka ovat syntyjään israelilaisia. 7Eivät kaikki Abrahamin jälkeläiset ole hänen oikeita lapsiaan. Jumalan lupaushan kuului näin: »Iisakin kautta sinun sukusi jatkuu.» 8Tämä tarkoittaa, ettei Jumalan lapsiksi lasketa Abrahamista polveutuvia vaan ne, joita lupaus koskee. 9Lupaus jatkui näin: »Kun tulen takaisin ensi vuonna tähän samaan aikaan, on Saaralla poika.»
10Eikä tässä ollut kaikki. Rebekka synnytti kaksi poikaa kantaisällemme Iisakille. 11-12Jo ennen kuin kaksoset olivat syntyneet ja ennen kuin he olivat ehtineet tehdä hyvää tai pahaa, Rebekalle kerrottiin: »Vanhemmasta tulee nuoremman palvelija.» Näin Jumala osoitti, että valinta perustui hänen omaan suunnitelmaansa. Se ei riippunut kenenkään teoista vaan valitsijan tahdosta. 13Kirjoituksissahan sanotaan:
»Jaakobia minä rakastin
mutta Esauta vihasin.»
14Mitä tästä pitäisi sanoa? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei tietenkään! 15Hänhän sanoo Moosekselle:
»Armahdan kenet armahdan
ja säälin ketä säälin.»
16On siis samantekevää, mitä ihminen tahtoo tai jaksaa. Vain sillä on väliä, että Jumala armahtaa. 17Kirjoituksissa Jumala sanoo faaraolle: »Nostin sinut asemaasi, jotta voisin käyttää sinua valtani osoittamiseen, niin että nimeäni julistettaisiin koko maassa.» 18Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja tekee kovapäisen kenestä tahtoo.
Kahdenlaisia astioita
19Kysytkö siis: »Miksi Jumala vielä moittii ihmisiä? Kuka voisi vastustaa hänen tahtoaan?» 20Voi sinua! Mikä sinä olet sanomaan vastaan Jumalalle? Kysyykö astia muotoilijalta: »Miksi teit minusta tällaisen?» 21Kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta astia sekä arvokkaaseen että arvottomaan käyttöön. 22Mitä jos Jumala tahtoi osoittaa vihansa ja näyttää voimansa? Suuressa kärsivällisyydessään hän on sietänyt niitäkin astioita, jotka on tehty tuhoutumaan hänen vihansa vuoksi. 23Hänen suunnatonta kirkkauttaan taas ilmentävät ne astiat, jotka hän hyvyydessään valmisti kirkkautta varten. 24Näitä astioita eli meitä Jumala ei valinnut vain juutalaisten parista vaan muistakin kansoista. 25Hänhän sanoo Hoosean kirjassa:
»Kutsun kansakseni niitä, jotka eivät olleet minun kansaani,
ja rakkaakseni sitä, jota en rakastanut.
26Siinä paikassa, jossa heille sanottiin:
’Te ette ole minun kansaani’,
heitä sanotaan elävän Jumalan lapsiksi.»
27Jesaja kuitenkin huudahtaa israelilaisista:
»Vaikka israelilaisia onkin
kuin hiekanjyviä meren rannalla,
vain pieni osa pelastuu!
28Kertarysäyksellä
toteuttaa Herra sanansa maan päällä.»
29Jesaja on myös ennustanut:
»Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt jälkeläisiämme,
meille olisi käynyt kuin Sodomalle
ja olisimme tulleet Gomorran kaltaiseksi.»
Israel ja ilosanoma
30Mitä siis sanoisimme? On vierasuskoisia, jotka eivät yrittäneet elää lain mukaan ja jotka silti todettiin syyttömiksi. Heidän syyttömyytensä näet johtui heidän uskostaan. 31Israel sen sijaan yritti tulla syyttömäksi lakia noudattamalla muttei onnistunut. 32Miksei? Siksi, että israelilaiset eivät yrittäneet olla syyttömiä uskon vaan tekojen perusteella. He kompastuivat siihen kiveen, 33josta on kirjoitettu:
»Minä asetan Siioniin kiven, johon kompastua,
ja kallion, johon loukata itsensä.
Se, joka luottaa häneen, ei joudu häpeämään.»
