DigiMarkus – mitä tehtiin ja miksi
”Minä haluan lukea Raamattua kännykästäni!” Helppoa – vai onko sittenkään? Tämä yksinkertaiselta näyttävä vaatimus on luultua vaikeammin toteutettavissa. Digitaalista ympäristöä varten tekstit kirjoitetaan toisella tavalla kuin painettua kirjaa tai sanomalehteä varten. Toisella tavalla kirjoittaminen tarkoittaa uutta raamatunkäännöstä. Siksi DigiMarkus.
Uuden käännöksen lähtökohta
DigiMarkus on kokeilukäännös. Sen lähtökohtana oli ”erilaisten digitaalisten käyttöliittymien” huomioiminen. Esimerkiksi vuoden 1992 virallista suomennosta ei voi noin vain käyttää digitaalisessa ympäristössä, koska sitä ei ole laadittu tällaiseen ympäristöön. Digitaalisuuden rinnalla uuden käännöksen lähtökohtina olivat kansankielisyys, selkeä ilmaisutapa ja tekniikan tuomien mahdollisuuksien hyödyntäminen.
Raamattu on käännettävä yhä uudelleen
Raamattu on syytä aika ajoin kääntää uudelleen, koska raamatunkäännökset vanhenevat. Ilmeisin syy raamatunkäännösten vanhenemiseen liittyy kieleen. Ajanoloon kieli muuttuu. Emme esimerkiksi juurikaan käytä sanaa ”kipuna”, vaikka vuoden 2007 Viisauden kirjan suomennoksessa niin tehdäänkin, vaan sen tilalla puhutaan kipinästä.
Raamatunkääntämisen periaatteet voivat nekin muuttua. Tärkein muutos, joka on viimeisen 100 vuoden aikana tapahtunut, liittyy juuri tähän. Perinteisesti kääntäminen ymmärrettiin kahden eri kielen väliseksi toiminnaksi. Viime vuosisadan lopulta asti teoreetikot ovat ajatelleet, että kääntämisessä on kyse viestinnästä ihmisten välillä. Kääntäjä keskustelee lukijoidensa kanssa siitä, miten ja mitä käännetään.
Toisinaan myös raamatunlukijoiden lukutottumukset muuttuvat. Jos ihmiset käyttävät digitaalisia välineitä tekstien lukemiseen, pitää Raamattukin kääntää näille välineille sopivaan muotoon.
Lukijoiden kielelliset kyvyt
Valtaosa digitaalisten laitteiden aktiivisista käyttäjistä on nuoria. Uusi käännös on siksi laadittava nuorten ja nuorten aikuisten kielellisen kompetenssin ehdoilla. Asiantuntijat varoittivat erityisesti siitä, että nuorille aikuisille maatalouteen liittyvä sanasto on tuntematonta ja uskonnollisen kielen termit vieraita.
Helpohko proosateksti, kuten Markuksen evankeliumi, ei tarkoita, että sen kääntäminen olisi helppoa. Raamatunkääntäminen on haastavaa, koska kääntäjät tasapainoilevat usean erilaisen tekijän ristiaallokossa. Raamatun lähtöteksti sanelee sen, mitä pitää kirjoittaa. Samalla asiaan vaikuttavat myös suomen kielen rajoitukset. Hankaluutta lisäävät vielä vuosituhantinen tulkintaperinne ja lukijoiden asettamat poikkeuksellisen ankarat tyylivaatimukset. Onhan Raamattu kristittyjen pyhä teksti.
Kääntäminen edellyttää asiantuntemusta
Varsinaisen käännöstyön toteuttaminen vaatii laaja-alaista osaamista. Hanketta varten koottiin sekä ohjausryhmä että asiantuntijapaneeli. Ohjausryhmän tehtävän oli ohjata käännöstyötä. Siihen kuului asiantuntijoita sekä eri kirkkokunnista että yliopistomaailmasta. Paneelin toivottiin puolestaan auttavan näkemään, mitä oikeastaan pitäisi tehdä, että käännöshanke saataisiin kunnialla loppuun. Eri alojen asiantuntijoiden suositusten pohjalta laadittiin vuoden 2015 lopussa ohjausryhmän myötävaikutuksella käännösohjeistus.
Käännösohjeet
Ohjeistus perustuu uudenaikaiseen käännösteoriaan, ns. skoposteoriaan sekä sen varaan Suomessa kehitettyihin käyttäjäkeskeisen kääntämisen menetelmiin. Ohjeistus käsitti kaksi toisiinsa liittyvää osaa: toisaalta kirjalliset käännösperiaatteet, toisaalta niiden rinnalle luotu teoreettinen mallilukija Elisa. Elisa on mielikuvatyökalu, joka auttaa keskittymään käännöksen käyttäjäkunnan ytimeen.
Käännösohjeissa tehtäväksi asetettiin Markuksen evankeliumin kääntäminen siten, että lopputulos soveltuu käytettäväksi erilaisissa digitaalisissa päätelaitteissa. Toinen päätavoitteista oli sujuva, selkeä ja vivahteikas yleiskieli. Ohjeissa annettiin vielä lisämääreitä sille, miten sujuvuus ja selkeys saavutetaan. Tärkeimmät näistä liittyivät käytetyn kielen rakenteeseen. Selkeys edellyttää pääasioiden sanomista lyhyissä päälauseissa, samalla kun vältetään monimutkaisia virkkeitä. Kääntäjien piti lisäksi käyttää suomen kielelle ominaista informaation esitysjärjestystä.
Käännösprosessin alku
Kääntäjät laativat ohjeita noudattaen kirjan alusta raakakäännöksen. Sitten ohjausryhmä keskusteli tästä raakakäännöksestä. Keskusteluissa pohdittiin uskonnollisessa kielessä tavallisia sanoja, joita yleiskielessä ei käytettä samassa merkityksessä kuin uskonnollisessa kielessä. Tällaisia pohdittavia sanoja olivat esimerkiksi usko, Jumalan valtakunta, kääntyminen ja synti.
Perinteisten, tuttujen sanojen korvaaminen muilla ilmaisuilla ei ole yksinkertaista. Kaikki Raamattuaan lukeneet ovat yllättävän vahvasti kiinni sen käännöksen termistössä, jota he pääasiassa lukevat. Uusien, raikkaiden ilmausten etsiminen on siksi työlästä. Mukana olleilla oli lisäksi erilaisia mielipiteitä siitä, mikä milloinkin olisi paras ratkaisu.
Tekstiä ja ohjeita tarkennettiin
Kääntäjien ensimmäisen raakakäännöksen arviointi johti sekä käännösohjeiden että itse käännöksen tarkennuksiin. Erityisesti uskonnollisen kielen käyttämiseen liittyvää kielteistä ohjetta väljennettiin. Tekstiä hiottiin muotoon, jota ohjausryhmä piti hyväksyttävänä. Tekstiä myös testattiin käyttämällä tavanomaista raamatuntekstin ymmärrettävyystestiä. Sen perusteella käännös vaikutti ulkopuolisten silmissä sujuvalta ja ymmärrettävältä.
Tämän jälkeen kääntäjät käänsivät koko evankeliumin. Ohjausryhmä arvioi sitäkin ja teki tekstiin runsaasti muutosehdotuksia. Näiden huomioonottamisen jälkeen tekstiä vielä testattiin haastattelemalla jälleen hankkeen ulkopuolisia henkilöitä. Haastattelu liittyi tekstikohtiin, joiden arveltiin olevan haasteellisia. Kävi ilmi, että kohderyhmän sisällä oli eroja siinä, kuinka hyvin he ymmärtävät Markusta. Jotkin käytetyt sanat, kuten vakka, olivat kuitenkin kaikille testihenkilöille tuntemattomia.
Lukijoilla viimeinen sana
DigiMarkuksen kääntäjillä ja ohjausryhmällä oli viisautta, kykyä ja taitoa keskustella ja löytää ratkaisuja. Käännös on kuitenkin kokeilu. Siksi lukijoiden tehtävänä on arvioida, kuinka hyvin se onnistui.
Esimerkkejä:
Kääntyminen
Jakeen 1:4 alun kohdalla kääntäjien alkuperäinen muotoilu kuului ”Johannes Kastaja julisti, että ihmisten tulisi kääntyä ja ottaa kaste.” Uskonnollisessa kielessä kääntyä-verbi tarkoittaa tavallisesti uskonnon vaihtamista, esimerkiksi niin, että henkilö kääntyy kristityksi. Uuden testamentin kielessä kääntyminen ei kuvaa uskonnon vaihtamista, vaan asioiden uudelleen arvioimista ja toimimista siltä pohjalta.
Käännös muuttuikin väljempään suuntaan ja kuului seuraavaksi ”Johannes Kastaja julisti asumattomalla seudulla, että ihmisten tulisi ajatella uudella tavalla ja saada kaste.” Ilmaisua ”ajatella uudella tavalla” pidettiin kuitenkin liian epämääräisenä. Kyse ei tietenkään ole mistä tahansa uudenlaisesta ajattelusta. Keskustelun kuluessa uudeksi sanamuodoksi muotoutui ”Johannes Kastaja julisti asumattomalla seudulla, että ihmisten tulisi ottaa kaste ja kääntyä uuteen elämäntapaan.” Tällä koetettiin samaan aikaan käyttää kääntyä-verbiä, mutta välttää toisaalta epämääräisyys toisaalta mielikuva uskonnon vaihtamisesta.
Tarkemmassa arvioinnissa epäiltiin, että ”kääntyä uuteen elämäntapaan” olisi sekin epämääräinen. Kyse ei luonnollisesti ole esimerkiksi kasvissyöjäksi alkamisesta. Tekstiä hiottiin siksi vielä kerran. Lopullinen lause kuuluu ”Johannes Kastaja julisti asumattomalla seudulla, että ihmisten tulisi luopua synneistä ja ottaa kaste.”
Lamppu piiloon?
Jeesus käyttää evankeliumin 4. luvun puolivälissä kielikuvaa lampusta, jota ei piiloteta, vaan asetetaan näkyville. Kreikankielisessä tekstissä lampulla on kaksi piilopaikkaa. Ensimmäinen näistä on jonkinlainen astia, josta suomennoksissa on käytetty sanaa vakka. Testauksessa kävi ilmi, ettei nykynuoriso tunne vakkaa. Heidän tavallisin arvauksensa oli, että vakka on yöpöydän tapainen huonekalu, onhan se sängyn lähellä. Koska käännöksessä ei kannata käyttää tuntemattomia sanoja, vakan tilalla esiintyy nyt ruukku: ”Ei kai lamppua tuoda huoneeseen siksi, että se pantaisiin ruukun tai sängyn alle piiloon?” (Mark. 4:21)
Verenvuodoista kärsivä nainen
Markus kertoo, kuinka muuan nainen parani koskettuaan väentungoksessa Jeesuksen vaatetta. Kreikankielisessä tekstissä naisen vaivana on 12 vuotta kestänyt ”veren vuotaminen”. Kääntäjät olivat aluksi käyttäneet ilmaisua ”nainen, joka oli kärsinyt 12 vuotta kuukautisvuodosta.” Tekstin muotoilu saattoi viitata siihen, että kuukautisvuoto oli jatkunut päivittäin 12 vuoden ajan. Se tuskin on mahdollista. Siksi tekstiä muutettiin ja korjatussa versiossa nainen ”oli kärsinyt 12 vuotta epäsäännöllisistä kuukautisista.” Tässä vaiheessa mukaan astuivat tyylikysymykset. Voiko Raamatussa puhua kuukautisista? Lopulliseksi sanamuodoksi tuli siksi ”nainen, joka oli kärsinyt 12 vuotta voimakkaista verenvuodoista.”
Hävityksen kauhistus
Jakeessa 13:14 käytetään kreikankielisessä lähtötekstissä ilmausta, jonka sananmukainen suomennos olisi jotakuinkin ”autioituksen iljetys”. Kyse on Vanhasta testamentista lainatusta termistä, joka viittaa Markuksen evankeliumissa ehkä Jerusalemin temppeliin tuotavaan Rooman keisaria tai jotain jumaluutta esittävään patsaaseen. Siksi kääntäjät olivat aluksi käyttäneet sanamuotoa ”kun pyhässä paikassa aletaan palvoa valheellista jumalaa”.
Ohjausryhmän mielestä käännöksessä piti kuitenkin seurata tarkemmin kreikankielistä ilmausta. Siksi kokeiltiin termiä ”autiuden iljetys”. Uusi lause, ”kun autiuden iljetys seisoo siellä, missä se ei saisi olla”, ei ollut selvä. Lukijat eivät ymmärtäneet, mitä autiuden iljetys on. Sitten tekstiin pantiin ”autioittava kammotus”, mutta sekään ei vaikuttanut yhtään paremmalta.
Lopullinen sanamuoto ”kun pahaenteinen itse kuvottavuus seisoo siellä, missä se ei saisi olla” ei ehkä ole edellisiä parempi, mutta ellemme palaa takaisin kääntäjien alkuperäiseen muotoiluun, vaihtoehdot saattavat olla vähissä.