Aamen

Aamen tulee heprean sanasta amen, joka tarkoittaa ”totisesti” tai ”todella”,” varmasti”. Se on johdettu verbistä aman, joka tarkoittaa” uskoa” tai ”olla luotettava”. Raamatussa amen-sanaa käytetään huutomerkin tavoin. rukouksen, valan tai ylistyksen jälkeen kuuntelijat sanovat ”aamen” vakuuttaakseen, että ovat samaa mieltä.

Kun kuningas Daavid 1. Kun. 1:36 määräsi, että Salomosta tulisi seuraava kuningas, Daavidin sotapäällikkö Benaja vastasi ”aamen”. Näin Benaja lupasi huolehtia määräyksen toimeenpanosta.

5. Moos. 27:15-26 luetellaan sarja kirouksia, jotka Jumala langettaa israelilaisille, jos he eivät noudata hänen käskyjään. Leeviläisten oli ”kuulutettava” kiroukset kovaan ääneen, ja koko kansan oli vastattava kunkin kirouksen jälkeen ”aamen”. Näin jokainen, joka rikkoi Jumalan käskyjä, kirosi samalla itse itsensä.

Kun johtaja tai pappi ylisti Jumalaa, seurakunta vastasi ”aamen” (1. Aik. 16:36). Myös Psalmeissa ”aamen” esiintyy vastaavassa käytössä: osan kiitospsalmeista päättää ”aamen” (katso esimerkiksi Ps. 41:14 ja Ps. 72:19).

Kun mies luki rukouksen, hänen vaimonsa saattoi yhtyä siihen lausumalla lopuksi ääneen ”aamen” (Tob. 8:8). Tästä on peräisin myöhempi perinne, jossa yksityisen rukouksen lopuksi on yleensä tapana sanoa ”aamen”.

Uudessa testamentissa ”aamen” esiintyy rukouksen, siunauksen ja ylistyksen lopussa sekä vastauksena Jeesuksen lupauksiin. Lisäksi Jeesus käyttää toisinaan sanaa ”aamen”, kun haluaa painottaa jotakin lausetta (katso esimerkiksi Matt. 5:18, Matt. 5:26 ja Matt. 6:2). Näissä kohdissa ”aamen” käännetään yleensä suomeksi ”totisesti”.

Vuoden 1992 Raamatunkäännöksessä amen on yleensä käännetty ”aamen”, mutta toisinaan myös ”kyllä” (Jer. 11:5) tai kuten edellä ”totisesti” (Jeesuksen puheissa).