Suomen Pipliaseura

Yhteysuhri

Yhteysuhri oli vapaaehtoinen uhri. Papit ja uhrilahjan antajan söivät suuren osan uhrieläimen lihasta.

Yhteysuhria koskevat säännöt annetaan Kolmannessa Mooseksen kirjassa 3. Moos. 3 ja 7.

Koska tämä uhri annettiin?

Yhteysuhrilla oli tärkeä rooli, kun ihmiset juhlivat jotakin (1. Sam. 11:15). Uhrimenojen keskeinen osa oli yhteisöllinen ateria (5. Moos. 27:7).

Yhteysuhri oli usein tarkoitettu myös kiitosuhriksi.

Yhteysuhri

Yhteysuhri saattoi olla härkä tai lehmä, lammas tai vuohi. Eläin sai olla uros- tai naaras, kunhan se oli virheetön.

Eläimen veri tuli vihmoa alttarin reunoille. Osa uhrieläimen rasvasta ja sisäelimistä poltettiin Jumalan edessä, mutta osa lihasta oli tarkoitettu papeille. Loput lihasta kuului uhrin tuojille. Se syötiin yhteisellä aterialla.

Yhteysuhri kiitosuhrina

Kun yhteysuhri suoritettiin Jumalan kiittämiseksi, sen osana kuului uhrata myös leipää. Kiitosuhrissa piti olla sekä ohutta happamatonta leipää että hienosta vehnäjauhosta tehtyä paksua hapatettua leipää. Kummastakin leipälajista piti varata yksi leipä papeille. Muut leivät poltettiin alttarilla.

Kiitosuhrin liha tuli syödä saman päivänä.

Liittyvät raamatunkohdat

3. Mooseksen kirja 3

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.17.10
Seuraa meitä