Jumalien pojat

Vanhassa testamentissa ”jumalien pojat” viittaavat taivaallisiin olentoihin.

Heprean kielellä käsite ilmaistaan joko bene haelohim tai sen variantilla bene elim. Sana bene tarkoittaa ”jonkun pojat”, ja elohim tarkoittaa ”Jumala” tai ”jumalat”. Toisinaan tämä käsite on käännetty yksikössä eli ’Jumalan pojat’. Hepreassa käytetään usein ilmaisua ”jonkun pojat” ilmaisemaan henkilön alkuperää. Tämän mukaisesti bene haelohim on viittaus olentoihin, jotka ovat alkuperältään jumalallisia. Ilmauksella on siis viitattu jumaliin monikossa. Ugaritin kaupungista löydetyissä teksteissä käytetään ilmaisua tässä merkityksessä.

Jumalien pojat esiintyvät Vanhassa testamentissa useissa eri merkityksissä:

Viidennessä Mooseksen kirjassa 5. Moos.  32:8 sanotaan: ”Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset (pojat), silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.” (vuoden 1938 Raamatun käännös). Näin lukee siis masoreettisessa tekstissä, joka on suomalaisenkin varhaisemman raamatunkäännöksen pohjalla. Kuitenkaan Kuolleenmeren kääröihin kuuluvassa fragmentissa ja Septuagintassa ei puhuta ”israelilaisten lapsista (pojista)”, vaan ”Jumalan/jumalien” pojista (bene elohim). Tämä on luultavasti ollut 5.Moos. 32:8 alkuperäinen teksti. Myöhemmin tekstin tarkastajat ovat muuttaneet tekstiä, koska heidän mielestään termi ”jumalat” oli vastoin ajatusta, että on vain yksi Jumala.