Pyhä kivi

Muinaisessa Israelissa pyhä kivi oli kivi, jonka joku pystytti tärkeälle paikalle, yleensä uskonnollisessa tarkoituksessa.

Pyhä kivi asetettiin pystyasentoon kuten pylväs tai pilari. Pyhää kiveä tarkoittava hepreankielen sana on

masseva

(=

seisova kivi).

Raamatussa pyhien kivien käyttö tuomitaan joissakin kohdissa, mutta toisissa se hyväksytään. Todennäköisesti tämä riippui siitä, mihin tarkoituksen kiveä käytettiin.

Suurimmassa osassa Raamatun kirjoja, erityisesti Kuninkaiden kirjoissa ja lakikirjoissa, pyhistä kivistä puhutaan epäjumalien palvelemisen yhteydessä. Usein samassa tekstissä mainitaan myös Asera-jumalattaren palvontaan liittyneet asera-tarhat tai asera-paalut. Raamatun mukaan monet Juudan ja Israelin kuninkaat pystyttivät pyhiä kiviä valtakuntaansa.  Kuningas Hiskia (2. Kun. 18:4) ja kuningas Josia (2. Kun. 23:14) kuitenkin hävittivät (Juudasta) kaikki epäjumalien palvomiseksi pystytetyt pyhät kivet. Kaikissa näissä teksteissä pyhien kivien pystyttäminen tuomitaan ankarasti. Raamatun kirjoittajien mukaan juuri pyhien kivien palvominen oli ollut yksi syy siihen, että Israelin kansan oli joutunut pakkkosiirtolaisuuteen (2. Kun. 17:10).

1. Moos. 28:18 kerrotaan, että Jaakob pystytti pyhän kiven Beteliin merkkinä siitä, että Jumala oli ilmestynyt hänelle siellä. Tässä Raamatun kohdassa ei sanota mitään negatiivista kivipatsaan pystyttämisestä.

1. Moos. 31:45 Jaakob pystyttää kiven merkiksi Labanin kanssa tekemästään sopimuksesta.

2. Moos. 24:4 kaksitoista kiveä symboloivat Israelin heimoja. Mooses pystytti ne osana Jumalan ja ihmisten välistä liittoa. 

Monissa Raamatun kohdissa pyhä kivi tarkoittaa muistomerkkiä tai muistokiveä. Esimerkiksi Jaakob pystytti kiven vaimonsa Raakelin haudalle ({1. Moos. 35:20%}). Ja Absalom pystytti itselleen muistomerkin Kuninkaanlaaksoon, koska hän ei ollut saanut poikaa, joka olisi jatkanut hänen nimeään (2. Sam. 18:18).