Rekisteröidy
Pyhyys Vanhassa testamentissa: Pyhittäminen ja epäpyhittäminen
Vanhan testamentin lakien mukaan pyhyyden tai maallisuuden (ei-pyhyyden) tila ei välttämättä kestänyt ikuisesti. Jokin pyhä saattoi joskus menettää pyhyytensä (epäpyhittäminen/häpäiseminen) ja joskus maallisesta saatettiin tehdä pyhä (pyhittäminen).
Pyhittäminen
Pyhitys saattoi tapahtua eri keinoin:
- Rituaalien avulla, esimerkiksi voitelemalla
henkilö tai esine pyhällä öljyllä (2. Moos. 29:7 ) tai tuomalla pyhäkköön uhri Jumalalle (4. Moos. 6:19-20 ). - Ihminen, eläin tai esine saattoi tulla pyhäksi, kun se omistettiin Jumalalle (katso erityisesti 3. Moos. 27:9-33
). Jumalalle omistettu ihminen tai asia piti kirjaimellisesti ”laittaa sivuun” Jumalaa varten. Tällä tavoin oli mahdollista omistaa Jumalalle uhrieläimiä , sadon ensimmäiset hedelmät, talo, maatilkku tai (sota)saalis. Jumalalle omistamisen erityinen muoto oli "Herralle tuomitseminen". Raamatussa se esiintyy yleensä sodan yhteydessä. Herralle tuomituista esineistä, maasta tai eläimistä tuli joko pyhäkön omaisuutta tai ne oli tuhottava. Herralle tuomitut ihmiset piti surmata (3. Moos. 27:29 ). - Paikka saattoi tulla pyhäksi Jumalan läsnäolosta tai ilmestymisestä (esimerkiksi pyhäkköteltta 2. Moos. 40:34-35
). - Henkilö tai esine saattoi tulla pyhäksi koskettamalla hyvin pyhää esinettä, kuten pyhäkkötelttaa, temppeliesinettä tai -uhria. Tämä oli laiton pyhittämisen muoto, jota oli vältettävä. Katso esimerkiksi 2. Moos. 29:37
ja 2. Moos. 30:29 .
Epäpyhittäminen tai häpäiseminen
Pyhyyden tila ei aina ollut toivottava. Pyhiä ihmisiä tai esineitä koskivat monenlaiset rajoitukset. Tämän vuoksi heidät saatettiin tietyissä tilanteissa "epäpyhittää". Epäpyhitys voitiin tehdä monin eri keinoin:
- Suorittamalla tiettyjä rituaaleja. Nasiirit saattoivat lopettaa pyhän asemansa tuomalla uhrin (4. Moos. 6:13-20
). - Henkilö tai esine voitiin epäpyhittää ostamalla tai "lunastamalla" se. Esikoisena syntyneet eläimet ja sadonkorjuun ensimmäiset hedelmät olivat pyhiä ja kuuluivat Jumalalle, mutta ne saattoi lunastaa antamalla pyhäkölle jotakin yhtä arvokasta (katso 3. Moos. 27:26-27
). Esikoispojat lunastettiin luultavasti tuomalla heidän tilalleen uhri. Tämän rituaalin kautta esikoispojat lunastettiin eikä heitä enää tarvinnut antaa Jumalalle. - Epäpyhitys saattoi tapahtua myös laittomasti tai vahingossa, silloin kun rikottiin (rituaali)käskyjä. Tässä kohdassa voi puhua epäpyhityksen sijasta "häpäisemisestä”. Paikan, esineen tai henkilön pyhyys saatettiin häpäistä käyttämällä sitä väärin tai siksi, että pyhitetty asia oli joutunut kosketuksiin jonkin epäpuhtaan tai saastaisen kanssa. Pyhäkkö tuli häpäistyksi, jos sinne astui ihminen, jolla ei ollut siihen lupaa (3. Moos. 21:21-23
). Israelin kansa häpäisi itsensä palvoessaan jumalankuvia (Jer. 16:18 ), ja sapatti häpäistiin, jos tuona pyhänä päivänä joku teki töitä (katso Neh. 13:18 ).
