Suomen Pipliaseura

Puhdas ja epäpuhdas

Raamatun viiden ensimmäisen kirjan eli Pentateukin puhtauslait eivät ole moraalisia sääntöjä. Ne ovat ensisijaisesti uskonnollisen elämän sääntöjä ja sääntöjä suhteessa Jumalaan. Myöhempinä aikoina puhtaudesta tuli moraalisen järjestyksen symboli, mikä oli suurelta osin profeettojen kirjojen ja viisauskirjallisuuden vaikutusta.

Epäpuhtaus syntinä

Viisauskirjallisuudessa ja profeettojen kirjoissa epäpuhtaus tarkoitti samaa kuin synti (katso esimerkiksi Jes. 64:5, Hes. 23:30 ja Aam. 7:17). Näissä teksteissä esiintyy kulttiin ja rituaaleihin liittyviä sanoja, mutta nyt niitä käytettiin uskonnollisten ja eettisten aiheiden yhteydessä. Tästä yksi esimerkki on Hes. 36:25: ”Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä.”.

Puhtaus ja omakohtainen usko

Puhtaus on sovellettavissa myös henkilökohtaiseen uskonnollisuuteen, kuten Ps. 15:2-5 ja Ps. 24:4. Kysymykseen, kuka voi lähestyä Jumalaa, vastataan: ”Se, jolla on puhtaat kädet ja puhdas sydän”.

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.17.10
Seuraa meitä