Kymmenen käskyä

"Kymmenen käskyä" viittaa Jumalan ja Israelin liiton kymmeneen tunnetuimpaan ehtoon. Ne on lueteltu 2. Moos. 20:1-17 sekä 5. Moos. 5:6-21. Suurin osa niistä on kieltoja. 

Kymmenellä käskyllä on ollut erittäin tärkeä merkitys juutalaiskristillisen sivilisaation kehitykselle.

Ilmaisu "kymmenen käskyä" on peräisin jakeesta 2. Moos. 34:28, jossa Moosesta kehotetaan kirjoittamaan "kymmenen käskyä" (hepreaksi kirjaimellisesti "kymmenen sanaa") kahteen kivitauluun.

Kymmenen käskyä jaetaan usein kolmeen osaan:

I. "Esipuhe" (2. Moos. 20:1-2), jossa Jumala tekee itsensä tunnetuksi ja kertoo, miksi antaa ihmisille kymmenen käskyä:

II. Ensimmäiset neljä käskyä käsittelevät sitä, miten ihmisen tulee elää suhteessa Jumalaan:

III. Jälkimmäiset kuusi käskyä käsittelevät sitä, miten ihmisten tulee elää suhteessa toisiinsa. Samalla annetaan israelilaisten yhteisölle sosiaaliset ja moraaliset periaatteet:

Toisen Mooseksen kirjan 2. Moos. 20:1-17 lisäksi kymmenen käskyä luetellaan myös Viidennessä Mooseksen kirjassa 5. Moos. 5:6-21. Näiden kahden version välillä on pieniä eroja, erityisesti neljännessä ja kymmenennessä käskyssä. Useissa läntisissä kirkoissa, myös luterilaisessa kirkossa on käytössä toinen numerointi. Siinä monijumalaisuus kielto ja epäjumalien palvonnan kielto luetaan yhdeksi käskyksi ja viimeinen pitkä käsky on puolestaan jaettu kahdeksi.

Kymmenen käskyn lopullinen eli Raamatusta löytyvä muoto on luultavasti peräisin pakkosiirtolaisuuden ajalta tai sen jälkeiseltä vuosisadalta (500- tai 400-luvulta eKr.). Niiden alkuperäinen muoto on hyvin voinut syntyä paljon aikaisemmin, vaikka mielipiteet käskyjen syntyajankohdasta vaihtelevat. Raamatullisessa perinteessä kymmenen käskyä liittyvät Moosekseen.