Kirous
Kirous on siunauksen
Jumalasta riippuvainen
Aivan kuten siunauksella myös kirouksella on vaikutusta vain, jos se on Jumalan tahdon mukainen. Tämä tulee selvästi ilmi kertomuksessa Bileamista. Moabin kuningas Balak pyysi Bileamia kiroamaan Israelin. Mutta Bileam tiesi, että saattoi kirota vain, jos Jumala halusi sitä. Kun hän myöntyi Balakin toiveeseen ja saapui kiroamaan Israelin, hän lausuikin kirouksen sijasta siunauksen kolme kertaa (4. Moos. 22:2-24:9).
Karkotus
Kirous saattaa johtaa kansan karkotukseen. Esimerkiksi israelilaiset tultaisiin karkottamaan luvatusta maasta, jos he eivät noudattaneet Mooseksen lakia (5. Moos. 30:1, Joos. 8:30-35 ja 3. Moos. 26).
Myös yksittäinen ihminen saattoi kirouksen vuoksi joutua karkotetuksi. Hän joutui erilleen omasta kansastaan ja menetti yhteyden pelastavaan Jumalaan. Kain oli tällä tavalla kirottu, koska hän tappoi veljensä Abelin. Kirous tarkoitti, että Kain karkotettiin asuinpaikastaan (1. Moos. 4:11-12).
Esimerkkejä kirouksista
Muita esimerkkejä Raamatussa esiintyvistä kirouksista ovat:
- Jos rikoksesta kuolemaantuomittu surmattiin ja hänen ruumiinsa ripustettiin paaluun, hän oli Jumalan kiroama.” (5. Moos. 21:23). Hänen ruumiinsa tuli haudata samana päivänä, muuten hän saastutti maan.
- Aviorikoksesta
epäillyn naisen piti juoda kirovettä 4. Moos. 5:11-28. Jos nainen oli syyllinen, tämä kirottu karvasvesi kuihdutti hänen lanteensa ja turvotti hänen kohtunsa. Sen jälkeen hän ei enää pystynyt samaan lapsia. Mutta jos nainen pysyi terveenä, se tarkoitti, että hän ei ollut tehnyt aviorikosta. Tämän rituaalin tarkoitus lienee ollut pääasiassa rajoittaa satunnaisia syytöksiä ja niiden seurauksia. - Paavalin mukaan kaikki, jotka eivät rakastaneet Herraa, olivat kirottuja (1. Kor. 16:22). Luultavasti hän tarkoitti, että tällaiset ihmiset eivät voineet olla yhteydessä Jumalaan.