Suomen Pipliaseura

Siunaus ja kirous

Raamatussa siunauksen lausuminen tarkoittaa, että toivotetaan jotakin hyvää. Siunauksen lausuminen oikealla tavalla varmisti, että kyseinen hyvä asia todella tapahtui.  Sana "siunaus" viittaa sanoihin, jotka lausuttiin ääneen siunauksen aikana. Sanaa saatettiin kuitenkin käyttää myös ilmaisemaan siunauksen seuraus eli siunauksen tuoma ”onni”. Kiroaminen oli siunauksen vastakohta eli ääneen lausuttu tuomio siten, että sen merkitsemä ikävyys todella tapahtui.

Siunausten ja kirousten tausta

Muinaisen Israelin ja sitä ympäröivien kansojen ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että yliluonnolliset voimat vaikuttivat yksilöiden ja kansojen kohtaloon. Israelilaisille tämä voima oli Israelin Jumala, mutta myös Saatanan kaltaisilla voimilla oli vaikutusvaltaa. Ihmisen elämän kulku oli (osittain) riippuvainen näistä voimista: ne saattoivat tehdä elämästä onnellista tai onnetonta.



Raamatun siunaukseen tai kiroukseen liittyvien kuvausten juuret löytyvät tästä ajattelusta.

Miten siunaukset ja kiroukset toimivat?

Raamatussa ei siunauksen tai kirousten lausumisella itsessään ole yleensä mitään voimaa. Ne olivat tehokkaita vain, kun Jumala, profeetta tai pappi, lausui oikeat sanat, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeassa yhteydessä.



Perimmäinen voiman lähde oli Jumala itse. Siunaus tai kirous toimii Raamatun mukaan ainoastaan, jos Jumala hyväksyy sen (katso esimerkiksi 4. Moos. 22:2-24:9). Jos Jumala niin haluaa, siunaus tai kirous voidaan myös kumota (katso esimerkiksi 1. Sam. 14:24-45).


Katso lisätietoja:

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.17.10
Seuraa meitä