Profeetta Uudessa testamentissa
Varhaiskristillisyydessä profeetta oli ihminen, joka sai Jumalalta, Jeesukselta tai Pyhältä Hengeltä viestin ja välitti tämän viestin edelleen muille ihmisille.
Johannes Kastaja
Ensimmäinen Uudessa testamentissa kuvattu profeetta on Johannes Kastaja
Jeesus
Kaikki neljä evankeliumia
Vanhan testamentin profeettojen
Profetia varhaiskirkossa
Profetoiminen oli yleistä kirkon alkuaikoina. Oli erilaisia profetoimisen muotoja, mutta niissä on monia toistuvia tunnusmerkkejä:
- Profeetat olivat oman seurakuntansa aktiivisia jäseniä. Profetoimisella pyrittiin vahvistamaan kirkkoa, ei sen yksittäisiä jäseniä.
- Vaikka ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että koko kirkko oli ottanut Pyhän Hengen vastaan (katso esimerkiksi Ap. t. 2:17-18
), ei ketä tahansa pidetty kirkossa profeettana. Yleensä kirkossa oli erityinen ryhmä henkilöitä, jotka profetoivat ja jotka tunnustettiin profeetoiksi. Rajanveto profeettojen ja muiden seurakunnan jäsenten välillä ei kuitenkaan ollut kovin tarkka. Profeettojen kriittinen arviointi oli kirkon vastuulla (Ilm. 2:2 ). - Profeetan viesti oli yleensä linjassa perinteen eli silloisten Raamatun tekstien tai kristillisen perimätiedon kanssa.
- Joskus profeetat totesivat, että heidän ilmoituksensa olivat Jeesuksen sanoja.
Paavalin profetia
Paavali
Johanneksen Ilmestys
Ilmestyskirja