Vanhan testamentin kaanon: näkökulmia

Vanhan testamentin kaanonin syntymisestä on eri tulkintoja.

Perinteisen käsityksen mukaan Vanhan testamentin kaanon sai alkunsa Esrasta, Raamatun Esran kirjan oppineesta päähenkilöstä. Esran kerrotaan jakaneen Babylonin vankeudesta palattuaan Vanhassa testamentin kirjat kolmeen ryhmään. Hän päätti, mitkä kirjat kuuluivat mihinkin luokkaan, eli Esran jaottelulla oli poissulkeva luonne.

Vanhan testamentin itsensä tarjoama todistusaineisto viittaa kuitenkin siihen, että kanonisointi tapahtui pitkän ajan kuluessa. Sitä paitsi Vanha testamentti sisältää myös kirjoja, jotka on kirjoitettu vasta Esran ajan jälkeen. Esimerkiksi Topic_1983_Danielin kirja on peräisin vasta 100-luvulla eKr. 

Nykyisin tutkijat katsovat, että kaanon rajautui valmiiksi paljon myöhemmin, se oli pitkän vähittäisen prosessin tulos. Pentateukin viisi kirjaa eli Mooseksen kirjat saivat ensimmäisinä erityisaseman viimeistään 200-luvulla eKr., mutta todennäköisesti jo aikaisemmin. Ne käännettiin myös ensimmäisinä kreikaksi 200-luvulta eKr. Ne saivat siten keskeisen roolin juutalaisuudessa.

Eräillä muilla kirjoilla oli erityisasema ja paljon arvovaltaa, mutta ne olivat silti vähemmän tärkeitä kuin Pentateukin kirjat (eli Mooseksen viisi kirjaa).