Vanhan testamentin kaanon

Kaanon syntyi sekä juutalaisilla että kristityillä monimutkaisen prosessin tuloksena. Jotta kirja pääsi ehdolle kaanoniin, sen oli täytettävä kaksi ehtoa:

1.kirjaa pidettiin pyhänä kirjoituksena;
2.valinta oli lopullinen ja ehdoton, mikä teki prosessista luonteeltaan poissulkevan; piti olla selvää, mitkä kirjat lukeutuivat pyhiin kirjoihin ja mitkä eivät.

Kanonisointiprosessi

Tekstit täyttivät ensimmäisen ehdon paljon aikaisemmin kuin toisen. Jo 200- ja 100-luvuilla eKr.– ehkä jopa aiemmin – juutalaisuudessa puhuttiin ”pyhistä kirjoista”. Voidaan siis sanoa, että kanonisointiprosessi alkoi silloin.

Vasta paljon myöhemmin pyhien kirjojen kokoelma sai eksklusiivisen, poissulkevan luonteen. Tämä tapahtui vasta aikaisintaan 300-luvulla jKr. Siksi kaanonia ei voi katsoa olleen ennen sitä. On kuitenkin selvää, että pyhiä kirjoja oli juutalaisuudessa ja kristinuskossa jo kauan ennen kuin lopullinen kaanon oli vakiintunut.