Evankeliumi

Sana evankeliumi on johdettu kreikan sanasta euanggelion, joka tarkoittaa ”hyvää sanomaa” tai ”ilosanomaa”. Taustalla on kreikan verbi euanggelizomai, ”tuoda hyvä sanoma”, ja se esiintyy useissa eri kohdissa Septuagintaa, kuten Jesajan kirjassa (Jes. 52:7):

”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: -- Sinun Jumalasi on nyt kuningas!”

”Ilosanoma” tai ”hyvä sanoma” on siis ilmoitus siitä, että Jumala tulee pelastamaan ihmiset. Kristinuskon piirissä esimerkiksi Paavali kutsuu itseään usein evankeliumin saarnaajaksi.

Evankeliumi kirjallisuuden lajina

Jossain vaiheessa ”evankeliumi” eli hyvä sanoma Jeesuksesta alkoi tarkoittaa kirjoitusta, joka kertoi Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Näin termi ”evankeliumi” viittasi kirjalliseen lajityyppiin eli tietynlaiseen tekstiin. Kirjoituksia, jotka kertoivat hyvästä sanomasta, alettiin nyt kutsua nimellä euanggelion. Teksteistä puhuttaessa alettiin käyttää monikkoa ”evankeliumit”.

Kaikki neljä evankeliumia syntyivät omina käsikirjoituksinaan. Ne kaikki kertovat hyvän sanoman siitä, miten Jumala tuo ihmisille pelastuksen Jeesuksen kautta. Neljä evankeliumia tunnettiin ”evankeliumeina sen ja sen (evankelistan) mukaan...”.

Evankeliumi Paavalin kirjoituksissa

Paavali mainitsee useissa kirjeissään saarnaavansa evankeliumia. Tällä hän ei tarkoita mitään niistä kirjoista, jotka tunnemme evankeliumeina, koska hänen aikanaan niitä ei vielä ollut olemassa. Hän tarkoitti suullista perimätietoa Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä niiden merkityksestä ihmisille.