Sydän
Raamatussa sydämellä oli sekä fysiologinen että hengellinen tehtävä. Tunteet, tuntemukset, rohkeus, oivallus, tieto ja viisaus sijaitsevat ihmisen sydämessä. Sydän on kaikessa sisäisen persoonan symboli.
Sydän Vanhassa testamentissa
Sana "sydän" (hepraksi leb ja lebāb) esiintyy kaikissa Vanhan testamentin kirjoissa lukuun ottamatta Miikaa ja Habakukia. Pelkästään Psalmeista sana löytyy lähes 150 kertaa.
Sydän-käsitettä käytettiin eri tavoin, se saattoi tarkoittaa esimerkiksi:
- naisen rintaa tai rintakehää, joille ei hepreaksi ollut kahta eri sanaa, esimerkiksi 2. Sam, 18:14
; - kielikuvaa (synekdokee), jossa se viittasi koko henkilöön, esimerkiksi 1. Sam. 7:3
; - kuvaannollisesti jonkin asian ydintä, esimerkiksi Joona 2:4
meren syvyyksiä.
Sydän on monessa suhteessa ihmiskunnalle ratkaisevan tärkeä. Se on esimerkiksi:
- Viisauden (Sananl. 2:10
) ja oivalluksen (Ps. 90:12 tyyssija); - tuntemuksien ja tunteiden keskus (Valit.2:20
); - seksuaalisen voiman ja kaipauksen lähde (Sananl.6:25
).
Sydän-sanaa käytetään myös Jumalasta, samalla tavalla kuin ihmisistäkin. Esimerkiksi kun puhutaan sydämen ja tunteiden yhteydestä:
"Minun sydämeni heltyy, minut valtaa sääli." (Hoos.11:8
)
Sydän Uudessa testamentissa
Sana "sydän" (kreikaksi kardia) löytyy myös lähes jokaisesta Uuden testamentin kirjasta. Joissakin kohdissa sydän viittaa ihmiskehon keskuselimeen. Toisissa kohdissa se edustaa ihmisen sisäistä persoonaa samalla tavoin kuin Vanhassa testamentissa, esimerkiksi:
- paikkaa, jossa tunteemme piilevät (esimerkiksi Joh. 16:22
); - paikka, jossa usko joko otetaan vastaan tai hylätään (esimerkiksi Matt. 15:8
).
