Kuolleiden valtakunta Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa kuolleiden valtakunta tai tuonela on maan alla sijaitseva paikka, jossa kuolleet ovat. Vaikka tuonelasta palaaminen ei ollut mahdollista, ei ihmisen herättäminen kuolleista ole Raamatussa kuitenkaan kokonaan pois suljettu vaihtoehto. 

Tuonelasta (hepreaksi šeol) puhutaan myös ”kuoppana”. Kuolleiden valtakunta oli maan alla, ”vesissä maan alla”. Tuonelan sisäänkäynnillä oli vankka portti, joka oli naulattu kiinni kuolleiden pakenemisen estämiseksi.
Kuvaukset tuonelasta eivät ole kovin konkreettisia: se on pimeä (Job 17:13), tomuinen (Job 17:16) ja hiljainen ({Ps. 94:17%}, Ps. 115:17) paikka.
Jesajan kirjassa Jes. 14:9-11 kuvataan tuonela paikaksi, jossa voimattomat varjot elävät. Kuolleiden olotila ei ole onnellinen: ”Sinun allasi ovat vuoteena madot, sinun ylläsi peitteenä toukat.”

Raamatun kuvaus kuolleiden valtakunnasta muistuttaa vanhoja mesopotamialaisia kuvauksia. Gilgamesh-eepoksessa kuolleiden valtakuntaa kuvataan seuraavasti: ”talo, jonne menijä ei palaa, tie, joka ei takaisin käänny, talo, jonka asujalta riistetään valo, missä tomu on ruokana, syötävänä savi. Sen asujat eivät valoa näe, pitävät pimeydessä majaa ja heillä on yllään kuin lintujen höyhenpuku. Tomun peitossa portti ja portin salpa.”(Suomennos Jaakko Hämeen-Anttila, Basam Books 2000).
Kreikkalainen käsitys maanalaisesta varjojen valtakunnasta (hades) ei myöskään suuresti poikkea vanhoista israelilaista kuvauksista.

Saarnaajan kirja Saarn. 9:4 osoittaa, kuinka kauheana kohtalona kuolemaa pidettiin: "Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona". Kuolleet oli eristetty elävien maailmasta. He eivät enää pääset kosketuksiin edes Jumalan kanssa. Mutta se ei tarkoittanut, etteikö Jumala olisi voinut nähdä tuonelaan.  Aamoksen kirjan Aam. 9:2 mukaan Jumala löytää jumalattomat sieltäkin.

Vaikka Vanhan testamentin mukaan paluu kuolleiden valtakunnasta ei ollut mahdollista, se ei silti ollut mahdotonta (Ps. 30: 4, Jes. 26:19 ja Hes. 37:12).

Ajatus aikojen lopussa tapahtuvasta universaalista ylösnousemuksesta esiintyy vain Danielin kirjassa Dan. 12:2, jossa todetaan: ”Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.”