Poika ja tytär

Heprean kielen sanat ”poika” ja ”tytär” tarkoittavat ensisijaisesti suoraa sukulaisuussuhdetta samoin kuin suomen kielessä. 

Sanoja voidaan käyttää myös laajemmassa merkityksessä: yhden kaupungin tai maan asukkaista, jonkun ryhmän jäsenistä tai saman kantaisän jälkeläisistä.

Raamatun ajan patriarkaalisessa yhteiskunnassa perheen pojat olivat tärkeämpiä kuin tyttäret. Tämä johtui siitä, että resurssit kulkivat suvun mieslinjan kautta.  Häiden jälkeen pojat jäivät asumaan oman perheensä kotiin ja saattoivat pitää huolta vanhemmistaan. Tytär muutti asumaan aviomiehensä kotiin.  
Poikien etusija ilmeni myös siinä, tytär saattoi periä perheensä omaisuutta vain, jos perheessä ei ollut poikia. Perheen tärkein jäsen oli esikoispoika. Hän sai kaksinkertaisen perintöosuuden eli esikoisoikeuden.

”Jumalan pojasta” puhutaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa Jumalan poika-nimitystä käytetään esimerkiksi kuninkaista. Selkeä esimerkki löytyy Samuelin kirjasta 2. Sam. 7:14. Myös Israelin kansaa verrataan usein Jumalan lapseen, esimerkiksi 5. Moos. 14:1.
Uudessa testamentissa Jumalan Poika tarkoittaa aina Jeesusta.