Korut muinaisessa Israelissa

Arkeologit ovat löytäneet Israelista seuraavia koruja, joista useimmat mainitaan myös Raamatussa:

Vanhan testamentin aikaan helminauha oli suosittu kaulakorutyyppi. Korun helminä käytettiin muun muassa jalokiviä, puolijalokiviä (kuten karneoli), lasia, metallia tai luuta. Metallihelmet koristeltiin usein näyttävästi. Helmien lisäksi korussa saattoi olla riipuksia, jotka oli tehty luusta, norsunluusta, jalokivistä, puolijalokivistä tai metallista. Riipusten muoto oli usein lieriömäinen tai puolikuun muotoinen. Joskus kaulakoruun kiinnitettiin pieni hajuvesipullo.

Vanhassa testamentissa on viittauksia kaulakoruihin Laul. l. 1:10, Laul. l. 4:9 ja Hes. 16:11.

Sormukset oli usein valmistettu hopeasta ja niiden muoto oli yksinkertainen. Joihinkin sormuksiin oli kiinnitetty sinetti tai skarabee (amuletti). Sinettisormuksia käyttivät pääasiassa miehet, muun tyyppisiä sormuksia naiset.

Raamatussa esiintyy sormuksia, esimerkiksi 2. Moos. 35:22 ja Est. 3:12. Jes. 3:16-23 luetellaan kaikki Jerusalemin rikkaiden naisten käyttämät kalliit korut.

Sirpinmuotoiset yksinkertaiset korvakorut olivat suosittuja, samaten korvakorut, joissa oli riipukset. Ajan myötä riipuksista tuli suurempia ja painavampia. Niiden muoto oli pallomainen tai soikea, ja ne saattoivat kuvata kukkaa, tupsua tai pientä koria. Korvakorut valmistettiin pronssista tai hopeasta ja vain harvoin kullasta.

Toisessa Mooseksen kirjassa 2. Moos. 32:2 kerrotaan israelilaisten kultaisista korvakoruista, joita Aaron käytti valmistaakseen kultaisen sonnin. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 1. Moos. 35:4 Jaakobin perhe ja ystävät antavat hänelle korvakorunsa, koska heidän oli hävitettävä kaikki, mikä muistutti heitä ulkomaisista jumalista.

Nenärengasta pidettiin yleensä oikeassa sieraimessa. Joskus se oli koristeltu helmillä tai riipuksilla. Poikkeustapauksissa nenärengas saattoi olla lähes 7 cm pitkiä, jolloin se roikkui suun edessä.

Raamatussa löytyy viittaus nenärenkaaseen 1. Moos. 24:22-30, jossa Abrahamin palvelija antaa Rebekalle nenärenkaan ja kaksi rannerengasta.

Rannekorut olivat yleensä pronssia ja harvemmin hopeaa tai kultaa. Sekä miehet että naiset käyttivät niitä. Miehet käyttivät raskaampia, paksumpia renkaita, naiset ohuempia ja kevyempiä. Rannerenkaat saattoivat olla avoimia tai suljettuja. Avoimien renkaiden päät oli toisinaan muotoiltu eläimen (esimerkiksi käärmeen) pään muotoisiksi.

Vanhassa testamentissa mainitaan rannerengas 4. Moos. 31:50, Jes. 3:19, Hes. 16:11 ja Hes. 23:42.

Myös nilkkakoruja käytettiin. Nilkkakorut olivat yleensä pronssia ja harvemmin hopeaa tai kultaa. Ne olivat yleensä renkaan muotoisia (eivät ketjuja). Joinakin aikoina nilkkakorut kertoivat naisen siviilisäädyn. Jos nainen piti nilkkakorua molemmissa nilkoissa, hän oli naimaton. Mutta kun hän käytti vain yhtä korua, hän oli naimisissa.

Vanhassa testamentissa viitataan nilkkakoruihin jakeissa 4. Moos. 31:50, Jes. 3:18 ja Jes. 3:20.

Israelissa soljet olivat muodissa rautakaudelta lähtien. Kyseessä

oli eräänlainen hakaneula. Se oli kolmion tai jousen muotoinen esine, jota käytettiin vaatteiden kiinnittämiseen. Soljet oli valmistettu pronssista tai raudasta ja joskus koristeltu tai peitetty vihreällä patinakerroksella.