Kalliohauta
Israelissa ihmisiä haudattiin kallioon louhittuihin hautaluoliin ensimmäisen temppelin kaudelta (jota kesti noin vuodesta 800 eKr. vuoteen 586 eKr.) toisen temppelin kauden loppuun (noin vuodesta 100 eKr. vuoteen 70 jKr.)
Ensimmäisen temppelin kaudella
Hautakammion kolmelle seinälle louhittiin hyllyjä. Kankaaseen (esimerkiksi pellavaan) käärityt ruumiit asetettiin hyllyille selinmakuulle. Haudassa saattoi siis olla samaan aikaan useita ruumiita.
Ruumishyllyn alle kaivettiin kolo. Vanhat luut säilöttiin sinne, jotta saatiin tilaa uusille ruumiille.
Monet Jerusalemin lähellä olevat haudat oli kauniisti koristettu, niiden maalaukset ja koristeet ilmensivät egyptiläistä ja foinikialaista vaikutusta.
Ruumiit haudattiin hautalahjojen kera. Nämä lahjat olivat saviesineitä
Siirtymäkausi
Vuodesta 600 eKr. vuoteen 100 eKr. otettiin käyttöön vain harvoja uusia hautaluolia. Nämä haudat kuuluivat yläluokalle, ja Jerusalemin tuhoutumisen jälkeen suurin osa yläluokasta oli viety Baabeliin (Babylonian vankeus
Siirtymäkauden aikana ihmiset haudattiin maahan, mutta myös vanhoja hautaluolia käytettiin uudelleen.
Toisen temppelin kausi
Vuoden 100 eKr. jälkeen kallioon hakatut haudat yleistyivät jälleen. Tähän vaikutti osin hellenistinen kulttuuri, jossa hautaluolat olivat tavallista. Haudoissa on merkittäviä eroja ensimmäisen temppelin kauden hautoihin verrattuna:
- Haudat koristeltiin entistä runsaammin sisältä.
- Sisäänkäynnistä tuli suureellisempi ja se oli taidokkaammin muotoiltu. Paikoin on löydetty merkkejä myös haudan päälle rakennetuista elementeistä.
- Kuolleita ei enää asetettu seinillä oleville hyllylle, vaan lattian tasolle louhittuihin syvennyksiin.
- Ihmiset käyttivät nyt erityisiä luuarkkuja (ossuaari) luiden säilömiseen haudassa olevan kolon sijasta.