Sureminen
Kuolemantapauksiin liittyi erilaisia sururituaaleja.
Suruvaatteet
Surun merkiksi ihmiset repivät vaatteensa, ripottelivat tomua tai tuhkaa päälaelleen ja kulkivat avojaloin.
Joskus käytettiin erityisiä suruvaatteita, eräänlaisia karkeasta kankaasta valmistettuja säkkejä, tai surijat pukeutuivat vaatimattomiin tummiin vaatteisiin. Suruaikana ei käytetty koruja. Tamarin kertomuksesta 1. Moos. 38
Itkeminen
Suruvaatteiden ohella oli muitakin sururituaaleja. Joskus ihmiset paastosivat ja valittivat kovaäänisesti samalla kun löivät rintaansa. Antiikin aikaan oli jopa ammattimaisia surijoita.
Ympäröivät kulttuurit
Naapurikulttuureissa ihmiset joskus leikkasivat symboleja ihoonsa tai ottivat tatuointeja. Tämä oli kielletty israelilaisilta (3. Moos.19:27-28
Suruajan kesto
Suruajan pituutta ei ollut määrätty. Todennäköisesti suruaika kesti siihen asti, kunnes luut oli kerätty ossuaariin eli luulaatikkoon. Tämä tapahtui noin vuoden kuluttua hautaamisesta.
