Suomen Pipliaseura

Sureminen

Kuolemantapauksiin liittyi erilaisia sururituaaleja.

Suruvaatteet

Surun merkiksi ihmiset repivät vaatteensa, ripottelivat tomua tai tuhkaa päälaelleen ja kulkivat avojaloin.
Joskus käytettiin erityisiä suruvaatteita, eräänlaisia karkeasta kankaasta valmistettuja säkkejä, tai surijat pukeutuivat vaatimattomiin tummiin vaatteisiin. Suruaikana ei käytetty koruja. Tamarin kertomuksesta 1. Moos. 38 voimme päätellä, että lesket käyttivät erityisiä suruvaatteita.

Itkeminen

Suruvaatteiden ohella oli muitakin sururituaaleja. Joskus ihmiset paastosivat ja valittivat kovaäänisesti samalla kun löivät rintaansa. Antiikin aikaan oli jopa ammattimaisia surijoita.

Ympäröivät kulttuurit

Naapurikulttuureissa ihmiset joskus leikkasivat symboleja ihoonsa tai ottivat tatuointeja. Tämä oli kielletty israelilaisilta (3. Moos.19:27-28). Israelilaiset eivät myöskään saaneet leikata hiuksiaan tai partaansa suruaikana.

Suruajan kesto

Suruajan pituutta ei ollut määrätty. Todennäköisesti suruaika kesti siihen asti, kunnes luut oli kerätty ossuaariin eli luulaatikkoon. Tämä tapahtui noin vuoden kuluttua hautaamisesta.

Kirjaudu sisään lukeaksesi tämän sisällön

Rekistetöitymällä saat käyttöösi useampia raamatunkäännöksiä, UT2020-äänikirjan ja käteviä lisätoiminnallisuuksia Raamatun lukemiseen.

Suomen Pipliaseurav.4.18.8
Seuraa meitä