Morsiamenhinta

Kun nainen annettiin morsiameksi, aviomiehen (perheen) piti antaa vastikkeeksi morsiamenhinta.

Morsiamenhinta oli tarkoitettu korvaukseksi morsiamen vanhemmille siitä, että he menettivät tyttärensä työpanoksen. Hinta voitiin maksaa rahana tai lahjoina. Morsiamenhinta saatettiin maksaa myös vastalahjana (

quid pro quo

), kuten kahden morsiamen vaihtamisena keskenään. Daavid saattoi solmia avioliiton Saulin tyttären Mikalin kanssa, kun antoi vastineeksi sadan filistealaisen esinahat (1. Sam. 18:24-26). Myötäjäisten suuruus määriteltiin tulevan aviomiehen ja vaimon perheiden välisissä neuvotteluissa.

Nainen sai perheeltään rahaa tai tavaraa, kuten kerrotaan Tuomarien kirjassa Tuom. 1:11-15. Hän sai pitää kaiken omalta perheeltään saamansa omaisuuden myös mahdollisen avioeron jälkeen.