Sokeus

Raamatusta on useita kertomuksia sokeudesta. Siihen sisältyy myös lakeja, jotka suojelevat sokeita ihmisiä, esimerkiksi Mooseksen laissa 3. Moos. 19:14. Toisaalta sokeutta pidettiin myös vammana eikä sokeista voinut tulla pappeja (3. Moos. 21:18).

Sokeat mainitaan usein samassa yhteydessä muiden suojelua tarvitsevien ryhmien kuten orpojen ja leskien kanssa. Myös Ps. 146:8 sokeat mainitaan niiden joukossa, joista Jumala pitää huolta.

Sokeus nähdään joskus rangaistuksena.  Johanneksen evankeliumin kertomuksessa Joh. 9:1-2 oppilaat kysyvät Jeesukselta, miksi mies oli ollut sokea syntymästään lähtien: oliko hän itse tehnyt syntiä vai hänen vanhempansa? Jeesuksen mukaan mies ei ollut sokea synnin seurauksena.  Hän oli sokea, jotta Jeesus voisi parantaa hänet. Näin Jumalan työ tuli näkyväksi.

Sokeutta käytetään myös vertauskuvana ihmisistä, jotka eivät noudata Jumalan lakeja eivätkä tiedä, miten tulisi elää. Tästä on esimerkki Jesajan kirjassa Jes. 29:9.

Uudessa testamentissa on monta kertomusta sokeista, jotka saavat näkönsä takaisin.