Kreikkalainen uskonto hellenistisenä aikana

Aleksanteri Suuren valloitusretkien jälkeen kreikkalaisessa uskonnossa tapahtui monenlaisia muutoksia. Uskonto sai yhä enemmän vaikutteita muiden kansojen uskonnoista.

Kun Aleksanteri Suuri oli valloittanut osia muinaisesta Lähi-Idästä ja perustanut uuden maailmanvallan, Kreikan kulttuuri levisi laajalle alueelle. Tätä kutsutaan myös ”hellenisaatioksi”, ja silloin alkanutta aikakautta ”hellenistiseksi”. Hellenismin aikana kreikkaIaiseen uskontoon sekoittui monia itäisten uskontojen tapoja.  Vastaavasti kreikkalaiset tavat vaikuttivat Lähi-idän kansojen uskontoihin.

Hellenisaation myötä kreikkalainen uskonto muuttui ainakin seuraavilla tavoilla:

Ajatus yhdestä yleismaailmallisesta pantheonista sai koko ajan lisää kannatusta. Eri kulttuureissa ja kielissä jumalilla oli kyllä eri nimet, mutta kyse oli lopulta aina samoista jumalista. Esimerkiksi kanaanilaisten jumalatar Astarte rinnastettiin usein kreikkalaiseen rakkauden jumalattareen Afroditeen.

Ylistyslauluissa Jumalaa lähestyttiin välillä kuin kyseessä olisi ainut Jumala. Hänet kuvattiin koko maailman hallitsijaksi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että ihmiset olisivat uskoneet vain yhteen Jumalaan (monoteismi). Pikemminkin se tarkoitti, että ihmiset tunsivat erityistä yhteyttä tähän tiettyyn Jumalaan. Hyvä esimerkki tällaisesta ylistyslaulusta on egyptiläisen Isis-jumalattaren laulu.

Uskonto muuttui yhä voimakkaammin soteriologiseksi eli pelastusta korostavaksi. Yhä tärkeämmäksi tuli se, että jumala saattoi pelastaa ihmisiä, esimerkiksi sairaudelta tai tapaturmasta (

soter

on kreikan sana, joka tarkoittaa ”pelastaja” ja on usein käännetty "vapahtajaksi"). Jumalien lisäksi myös voimakkaat ihmishahmot saattoivat olla pelastajia. Koska he pystyivät ”pelastamaan” ihmisiä, he saattoivat saavuttaa jumalallisen tilan. Tänä aikana hallitsijanpalvonta kukoisti: hellenistisiä hallitsijoita ja myöhemmin Rooman keisareita pidettiin jumalina.

Ilmaisu

soter

esiintyy myös Uudessa testamentissa: esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa Luuk. 2:11 Jeesusta kutsutaan tällä nimellä.

Hellenistisenä aikana esiintyi monia eri mysteeriuskontoja. Nämä olivat uskonnollisia lahkoja, joiden jäseneksi pääsemiseksi piti suorittaa vihkiytymismenoja. Vihkiytymismenojen tarkoitus oli antaa onnen kokemus ja varmistaa parempi elämä tuonpuoleisessa. Vihkiytyneet eivät saaneet kertoa muille, mitä he olivat nähneet menojen aikana. Antiikin Kreikan tunnetuin mysteeriuskonto oli jumalatar Demeterille omistettu Eleusiin mysteeri.

Raamatusta löytyy merkkejä mysteeriuskonnoista. Niitä oppilaita, jotka olivat läsnä ”Kristuksen kirkastumisessa” kutsutaan kreikaksi nimellä

epoptai

eli ”yleisö” 2. Piet. 1:16.

Epoptai

on myös sana, jota käytetään Eleusiin mysteerissä niistä, jotka ovat käyneet läpi korkeimman tason vihkiytymismenot.