Eteläinen eli Juudan kuningaskunta

Eteläinen kuningaskunta eli Juudan kuningaskunta on nimitys alueelle, jota Daavidin ja Salomon jälkeläiset hallitsivat noin vuodesta 926 eKr. Sen pääkaupunki oli Jerusalem. Juudan kuningaskunnan ja pohjoisen eli Israelin kuningaskunnan välillä oli jännitteitä. Vuonna 586 eKr. Juudan kuningaskunta romahti. Babylonialaiset valloittivat pääkaupunki Jerusalemin ja hävittivät temppelin.

Salomon pyrkimyksenä oli pitää Israelin heimot poliittisesti yhtenäisinä, yhden kuningaskunnan alaisina. Hänen kuoltuaan pohjoisen heimot halusivat kuitenkin lisää itsenäisyyttä, mutta Salomon poika Rehabeam ei sallinut sitä. Jerobeam onnistui vahvistamaan kapinaa sillä seurauksella, että kymmenen pohjoista heimoa erosi liitosta. Jerobemista tuli uuden valtion kuningas. Valtiota kutsutaan Raamatussa ”Israeliksi”.

Rehabeam ei onnistunut valloittamaan pohjoista kuningaskuntaa, mutta jatkoi kahden eteläisen heimon kuninkaana. Hänen pääkaupunkinsa oli Jerusalem. Koska tämä alue kuului pääosin Juudan heimolle, eteläistä kuningaskuntaa kutsutaan Raamatussa ”Juudaksi”.

Israeliin verrattuna Juuda oli taloudellisesti heikko ja poliittisesti merkityksetön. Se ei sijainnut kauppareittien varrella. Jerusalemin temppelillä oli kuitenkin suuri arvovalta, joka oli peräisin kuningashuoneen perustajalta Daavidilta. Vakauttava tekijä Juudan pienessä kuningaskunnassa oli se, että Daavidin jälkeläiset pysyivät valtaistuimella (2. Sam. 7:1-16).

Israel oli vaarallinen naapuri. Siksi vuonna 732 eKr. Juudan kuningas Ahas haki tukea Assyrian kuninkaalta ja Juudasta tuli Assyrian vasallivaltio. Vuonna 722 eKr. assyrialaiset valloittivat Israelin kuningaskunnan, ja vain eteläinen Juudan kuningaskunta säilyi.

Juuda kukoisti kuningas Josian aikana. Hän valloitti entisiä pohjoisen kuningaskunnan alueita vuonna 620 eKr. Hänen pojastaan Jojakimista tuli taas vasallikuningas, ensin Egyptin ja myöhemmin Babylonia vallan alla. Jojakimin kapinoi Babylonian kuningasta vastaan, mutta kapina tukahdutettiin.

Juudan viimeinen kuningas oli Sidkia. Hänkin kapinoi babylonialaisia vastaan, mutta kärsi tappion. Tämä tappio merkitsi Juudan kuningaskunnan loppua. Jerusalem valloitettiin ja kuningas Salomon rakentama temppeli poltettiin.