Pohjoinen eli Israelin kuningaskunta

Pohjoinen kuningaskunta eli Israelin kuningaskunta koostui alueesta, joka kuului kymmenelle Israelin heimolle. Pohjoinen kuningaskunta syntyi Salomon valtakauden jälkeen, noin 926 eKr. Israelin kuningaskunnan ja eteläisen eli Juudan kuningaskunnan välillä oli jännitteitä. Vuonna 722 eKr. assyrialaiset valloittivat pääkaupungin Samarian, mikä merkitsi pohjoisen kuningaskunnan loppua.

Salomon kuningaskunta oli keskusjohtoinen ja yhtenäinen valtio, eikä sen hallinnossa otettu huomioon Israelin heimojen välisiä eroja. Salomon kuoleman jälkeen pohjoiset heimot halusivat lisää itsenäisyyttä. Jerobeam onnistui vahvistamaan Salomon poikaa Rehabeamia vastustavia voimia sillä seurauksella, että kymmenen pohjoista heimoa ryhtyi kapinaan ja erosi liitosta. Jerobemista tuli uuden valtion kuningas. Valtiota kutsutaan Raamatussa ”Israeliksi”. Kuningas Rehabeamin edelleen hallitsemaa aluetta kutsuttiin ”Juudaksi”.

Jerobeam yritti luoda Israelille omaa, Jerusalemista riippumatonta identiteettiä. Tässä tarkoituksessa hän pystytti kultaiset sonnipatsaat Betelin ja Danin kaupunkeihin.

Juudaan verrattuna Israel oli taloudellisesti vahvempi, ja sillä oli tärkeä rooli kansainvälisessä politiikassa. Egyptin ja Mesopotamian välinen kanssakäyminen tapahtui nimittäin Israelin alueen kautta.

Israel kukoisti erityisesti kuningas Omrin aikana, ja hän perusti myös Samarian kaupungin. Hänen poikiensa Ahabin ja Jerobeam II:n hallituskaudet olivat vauraita huolimatta jatkuvista konflikteista naapurimaan Syyrian kanssa (1. Kun. 20:1-43, 1. Kun. 22:1-40 ja 2. Kun. 14:23-29). Israelia heikensi se, etteivät kaikki sitä hallinneet kuningashuoneet olleet vakaita.

Kaupankäynnin lisäksi kuningaskunnan sijainti osoittautui myös strategisesti suotuisaksi. Itsenäinen Israel ei kuitenkaan miellyttänyt suurvaltoja. Suurimman uhan Israelille muodostivat assyrialaiset. Vuonna 732 eKr. Assyrian kuningas Tiglatpileser III alisti pohjoisen kuningaskunnan Assyrian vasallivaltioksi (2. Kun. 15:29).

Tilanne ei kestänyt pitkään, koska Israelin kuningas Hoosea päätti liittoutua Egyptin kanssa. Vuonna 722 eKr. assyrialaiset kuitenkin valloittivat pääkaupunki Samarian ja veivät sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen. Tämä merkitsi pohjoisen kuningaskunnan loppua.