Koira
Muinaisessa Israelissa vahtikoiria ja lammaskoiria pidettiin suuressa arvossa. Sen sijaan katu- ja kulkukoiria pidettiin saastaisina kiusankappaleina. Siksi sanaan "koira" liittyy Raamatussa usein kielteisiä mielleyhtymiä.
Koirat hyötynä ja ilona
Koira on ollut ihmisille hyödyllinen eläin historian hämäristä saakka. Suuria koiria käytettiin vahtikoirina esimerkiksi kaupungin porteilla (Jes. 56:10). Matkailijat ottivat usein koiran mukaansa pitääkseen petoeläimet loitolla (Tob. 6:1-2). Koirat olivat hyödyllistä myös paimenen apuna (Judit 11:19). Kotona pidettiin myös sylikoiria ja muita pienikokoisia koiria.
Kulkueläimet
Kaupungeissa, kylissä ja pienissä siirtokunnissa kulkukoirat olivat arkinen näky kaduilla. Ne vaeltelivat iltaisin etsimässä ruokaa (Ps. 59:15), eivätkä olleet valikoivia. Ne söivät kotitalousjätettä, jota ihmiset heittivät kadulle (jätehuoltoa ei tuolloin ollut). Koirat söivät kuitenkin myös saastunutta lihaa (2. Moos. 22:30), oksennusta (Sananl. 26:11) sekä kuolleiden ihmisten ja eläinten raatoja (1. Kun. 16:4).
Kulkukoirat nuolivat kuolleiden ja haavoittuneiden verta. (1. Kun. 22:38). Ne nuolivat myös kerjäläisten paiseita (Luuk. 16:21) ja odottivat, kunnes joku kuoli, jotta voisivat syödä ruumiin (Ps. 22:17). Kun kuningatar Isebel surmattiin, katukoirat söivät hänet kokonaan. Vain hänen pääkallonsa, kätensä ja jalkansa jäivät jäljelle ({2. Kun. 9:35).
Kirosana
Siivottomien ruokailutottumustensa takia katukoirilla on Raamatussa huono maine. Niitä pidetään vähäarvoisina olentoina. Tästä syystä sanaan "koira" liittyy kielteinen mielleyhtymä. Orjan asemaan asettuvat ihmiset kutsuivat itseään "koiraksi" (2. Kun. 8:13) tai "koiran raadoksi" (1. Sam. 24:15).
Sanaa "koira" käytetään Raamatussa myös kirosanana. Halveksittuja ihmisiä kutsutaan "koiriksi" tai "koiranraadoiksi" (1. Sam. 17:43 ja 2. Sam. 16:9). Paavali kutsuu vastustajiaan Filippin seurakunnassa "koiriksi" (Fil. 3:2).