Raiskaus
Raiskausta pidettiin Vanhassa testamentissa vakavana rikoksena. Raiskaustapausta arvioitiin kahden kysymyksen valossa:
- Oliko nainen naimisissa vai naimaton?
- Olisiko hän voinut huutaa apua?
Jos nainen ei ollut naimisissa
Jos mies raiskasi naimattoman tytön, hänen piti mennä naimisiin uhrinsa kanssa. Mies ei sen jälkeen saanut koskaan erota vaimostaan. Lisäksi hänen oli maksettava tytön isälle viidenkymmenen sekelin
Jos nainen oli naimisissa
Jos mies raiskasi avioliitossa olevan naisen, hänet oli surmattava. Myös raiskattu nainen tapettiin, paitsi jos raiskaus oli tapahtunut kaupungin ulkopuolella. Perusteena tässä oli, että kaupungissa nainen olisi voinut huutaa apua. Jos kukaan ei kuullut naista, hän oli ehkä suostunut sukupuoliyhteyteen, ja silloin kyseessä ei ollut raiskaus vaan aviorikos
Kertomuksia raiskauksista
Vanhassa testamentissa on raiskaukseen liittyvän lainsäädännön lisäksi useita kertomuksia, joissa nainen raiskataan. Tunnetuimmat niistä ovat seuraavat:
- Sikem raiskasi Dinan (1. Moos. 34
); - Gibean asukkaat raiskasivat joukolla leeviläisen vaimon (Tuom. 19
); - Tamar joutui velipuolensa Amnonin raiskaamaksi (2. Sam. 13
).
