Kolikot Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa esiintyy monia eri kolikoita, kuten sekeli ja dareikki. Lisäksi oli monia muita (paikallisia) kolikoita, mutta niitä ei mainita Raamatussa.

Vanhassa testamentissa yleisin rahayksikkö on sekeli. Sekeli tehtiin hopeasta. Vaikka se ei ollut vielä leimattu kolikko, sillä oli kiinteä paino, ja siten sitä voitiin käyttää valuuttana.

Persian vallan aikana 400-luvulla eKr. tulivat paikalliset kolikot käyttöön Juudassa. Provinssin nimi yhd (lausutaan jehud) oli painettu kolikkoon aramean- tai hepreankielellä.

Hellenistisenä aikana otettiin yhä enemmän käyttöön paikallisia kolikoita. Noin vuodesta 100 eKr. paikalliset hasmonealaiset hallitsijat (tunnetaan makkabilaisina) lyöttivät virallisten keisarillisten kolikoiden lisäksi, omia kuparikolikoita merkkinä itsenäisyydestään. Näissä kolikoissa oli kirjoitusta muinaishepreaksi. Niissä ei ollut hallitsijoiden kuvia, vaan heidän symbolejaan, kuten ”runsaudensarvi” ja granaattiomena.

Kolikot eivät täysin korvanneet tavaraa tai metallia maksuvälineinä. Esimerkki tästä löytyy Neh. 70:72: Siinä temppelin verotulot koostuivat kolikoiden lisäksi viitoista ja kylpyaltaista.