Suomen Pipliaseura

Kuolemanrangaistus

Kuolemantuomio oli ankarin Raamatun tuntema rangaistus.

Kuolemantuomion täytäntöönpanotavat

Kuolemantuomion saattoi panna täytäntöön seuraavin menetelmin:

  • Kivittäminen. Tämä oli Vanhassa testamentissa yleisin tapa toteuttaa kuolemantuomio. Myös Sanhedrinin (juutalaisten ylin tuomioistuin) määräämä kuolemantuomio toteutettiin kivittämällä.
  • Hirttäminen. Vanhassa testamentin aikana ihmisiä teloitettiin hirttämällä Joos. 8:29 tai heidät saatettiin hirttää muulla tavoin tapahtuneen teloituksen jälkeen 5. Moos 21:22-23 .
  • Elävältä polttaminen. Elävänä poltettavaksi määrättiin papin tytär, joka oli myynyt ruumistaan prostituoituna (3. Moos. 21:9 ) tai mies, joka oli harrastanut seksiä sekä naisen että tämän tyttären kanssa ( 3. Moos. 20:14 ).
  • Mestaus. Kuolemantuomio voitiin panna täytäntöön katkaisemalla kaula. Tunnetuin mestattu on Johannes Kastaja, jonka Herodes Antipas tuomitsi kuolemaan (katso Matt. 4:1-12).
  • Ristiinnaulitseminen. Tämä on tunnetuin ja useimmiten esiintyvä kuolemanrangaistus Uudessa testamentissa. Vain roomalaisilla oli oikeus tuomita kuolemaan ristillä. Niitä, joilla oli Rooman kansalaisoikeudet, ei saanut tuomita ristille, vaikka poikkeustapauksessa tällaista tapahtui.

Kuolemanrangaistuksen sovittaminen rahalla

4. Moos. 35:31 mukaan kuolemaan tuomittu saattoi säilyttää henkensä maksamalla tietyn summan rahaa. Mikäli tuomittu oli surmannut jonkun, tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista.

Kirjaudu sisään lukeaksesi tämän sisällön

Rekistetöitymällä saat käyttöösi useampia raamatunkäännöksiä, UT2020-äänikirjan ja käteviä lisätoiminnallisuuksia Raamatun lukemiseen.

Suomen Pipliaseurav.4.18.10
Seuraa meitä