Kivittäminen
Kivittäminen oli yleinen kuolemanrangaistus Vanhassa testamentissa.
Ihmisten lisäksi saatettiin kivittää myös elämiä, mutta sellaisesta tunnetaan vain muutama esimerkki. 2. Mooseksen kirjan 2. Moos. 21:28 mukaan härkä piti kivittää, jos se oli puskenut miehen tai naisen kuoliaaksi.
Kivittäminen Vanhassa testamentissa
Mooseksen lait sisältävät useita kivittämiseen liittyviä sääntöjä. Ihminen saatettiin tuomita kivitettäväksi eri syistä:
- uskonnolliset rikokset, kuten henkien kutsuminen (3. Moos. 20:27) tai lapsiuhri (3. Moos. 20:2);
- seksuaalirikokset, kuten uskottomuus (3. Moos. 20:10);
- tappo tai murha;
- tottelemattomuus vanhempia kohtaan (5. Moos. 21:18-21);
- kidnappaus;
- väärä todistus;
- “majesteettirikos”.
Ei ole kuitenkaan varmaa, kivitettiinkö edellä mainittujen rikkomusten tekijät aina.
Ennen kivittämisestä rikoksen todistajien piti asettaa kätensä tuomitun pään päälle. Sitten todistajien piti heittää ensimmäiset kivet. Yleensä kivittäminen tapahtui kaupungin muurien ulkopuolella.
Kivittämällä surmattu mies tai nainen tuli haudata samana päivänä. Toisinaan ruumis ripustettiin ensin puuhun varoitukseksi muille.
Kivittäminen Uudessa testamentissa
Uudessa testamentissa kuvataan vain yksi kivityskuolema, Stefanoksen kuolema
. Johanneksen evankeliumin mukaan aviorikoksesta tavattu nainen oli tarkoitus kivittää, mutta Jeesus esti kivityksen Joh. 7:53-8:11. Myös Paavali yritettiin surmata kivittämällä Ap. t. 14:19.