Suomen Pipliaseura

Oikeuden jakaminen Vanhassa testamentissa

Vanha testamentti sisältää monia kertomuksia ja tekstejä tuomareista sekä oikeuden jakamisesta. Jumala oli ylin tuomari, ja Israelin johtajat panivat hänen lakejaan täytäntöön.

Mooses, papit ja leeviläiset

Ensimmäisissä Vanhan testamentin kirjoissa kerrotaan, että Mooses välitti Jumalan lait kansalle. Mooseksella oli myös tuomiovaltaa. Kun tästä tuli hänelle liian suuri taakka, nimitettiin seitsemänkymmentä viisasta (vanhinta) auttamaan häntä vähemmän tärkeissä asioissa. Näille vanhimmille uskottiin eri kokoisten ryhmien johtajuus – tuhannen, sadan, viidenkymmenen tai kymmenen. Nyt pappien ja leeviläisten tehtäväksi tuli opettaa ihmisille lakeja ja asetuksia. Heidän piti myös tehdä päätökset niissä tapauksissa, jotka olivat liian vaikeita paikallisille tuomareille.

Tuomareiden aika

Tuomarien aikakaudella (1400-1000 eKr.) – jota Tuomarien kirja käsittelee – israelilaisilla ei vielä ollut omaa kuningasta. Tuolloin vanhimpien rooli oikeuden jakamisessa oli yhä tärkeä. Jos asia oli liian monimutkainen kaupungin tai kylän vanhimmille, pyydettiin pappeja paikalle auttamaan. Myös henkilöt, joilla oli korkea sotilasarvo, saattoivat osallistua oikeudenkäyttöön. Oikeutta jaettiin kapungin portilla.

Kuninkaiden aika

Kun Israelin kansa sai kuninkaan, hänestä tuli korkein tuomari. Tämä tapahtui vuosien 1040–586 eKr. välillä. Ihmiset saattoivat mennä kuninkaan luo ja esittää asiansa hänelle (1. Kun. 3:16-28). Kuninkaan tuomio oli sitova.

Persian vallan aika

Persian vallan aikana (539–333 eKr.) oli voimassa persialainen lainsäädäntö. Mutta persialaiset antoivat juutalaisten itse hoitaa omia tapauksiaan. Esimerkki tästä on Esra 25:26: Myöhemmin roomalaiset omaksuivat saman toimintatavan suhteessa juutalaisiin.

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.17.10
Seuraa meitä