Keisari

Uuden testamentin aikaan Rooman valtakunnan tärkein johtaja oli Rooman keisari. Jeesuksen elinaikana keisareina olivat Augustus ja Tiberius. Paavalin tuomitsi kuolemaan luultavasti keisari Nero.

Ennen keisariaikaa

Alun perin Rooman valtakuntaa johti kuningas, mutta kuninkaiden aika päättyi, kun Roomasta tuli tasavalta vuonna 510 eKr. Siitä lähtien valtakuntaa johtamaan valittiin vuosittain kaksi konsulia. Konsulien tuli valvoa toisiaan vallan väärinkäytön estämiseksi.

Yksi viimeisistä konsuleista oli Julius Caesar, joka otti yksinvallan ja josta siten tuli keisarien edeltäjä. Suomen sana keisari on johdettu hänen nimestään.

Keisari Augustus

Rooman ensimmäinen keisari oli Gaius Octavianus. Hän seurasi vallassa Julius Caesaria ja hallitsi vuosina 27 eKr. –14 jKr. Octavianus tunnetaan ensisijaisesti nimellä Augustus. Se oli alun perin kunnianimi, joka tarkoitti "kunnianarvoisaa". Octavianus alkoi kuitenkin käyttää sitä nimenään.

Augustus oli keisarina, kun Jeesus syntyi. Kun Jeesus kuoli, Augustuksen seuraajaksi oli tullut keisari Tiberius (14-37 jKr.).