Suomen Pipliaseura

Kuningas Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa Kuningas oli kansan tärkein johtaja. Israelin kansalla ei kuitenkaan ollut aina kuningasta.  Babylonin vankeus teki monarkiasta lopun.

Kahdestatoista heimosta kuningaskunnaksi

Tuomarien aikaan israelilaiset halusivat kuninkaan muiden kansojen tapaan. Niin Saulista tuli heidän ensimmäinen kuninkaansa. Vuoden 1000 tienoilta aina vuoteen 586 eKr. Israelin heimoja hallitsi kuningas.

Kuninkaan oikeudet ja tehtävät

Israelissa kuninkuus periytyi ja kesti kuninkaan elinajan. Kuninkaan keskeisiä tehtäviä ja oikeuksia olivat:

  • armeijan johtaminen;
  • kansan opastaminen;
  • verojen kerääminen;
  • oikeuden jakaminen;
  • jumalanpalveluksesta vastaaminen.

Juudan kuningaskunta ja Israelin kuningaskunta

Ensimmäinen kuninkaat, Saul, Daavid ja Salomo, hallitsivat koko Israelin maata. Salomon kuoleman jälkeen (900-luvun eKr. lopulla) maa hajosi kahteen osaan, joilla molemmilla oli oma kuningas:

  • Pohjoisosa oli Israel, jonka pääkaupunki oli Samaria. Israelin kuningaskunta pysyi itsenäisenä vuoteen 722 eKr.
  • Eteläosa oli Juuda, jonka pääkaupunki oli Jerusalem. Juudan kuningaskunta pysyi itsenäisenä vuoteen 586 eKr. Daavidin jälkeläiset pysyivät vallassa Juudassa.

Kuninkaiden arvostelu

Israelin kuningas ei ollut pyhä ja arvostelun yläpuolella kuten Egyptin faaraot tai Assyrian ja Babylonian kuninkaat. Raamatun profeetat esittivät avointa kritiikkiä kuningasta kohtaan, jos tämä ei noudattanut Jumalan lakeja. Raamatussa esiintyy useita tällaisia kuninkaan ja profeetan välisiä ristiriitoja:

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.18.8
Seuraa meitä