Fariseukset ja rabbiininen kirjallisuus

Fariseusten ajatuksia ja perinnettä tallentui rabbiiniseen kirjallisuuteen, joka syntyi vuoden 70 jKr. Jerusalemin hävityksen jälkeen. Rabbiinisessa kirjallisuudessa esiintyy eräitä oppineita hahmoja, jotka nimitetään fariseuksiksi muualla (esimerkiksi Gamaliel, katso Ap. t. 5:33-39).

Ei tiedetä, keitä fariseukset tarkalleen ottaen olivat ja millainen oli heidän vaikutusvaltansa. Historioitsija Josefus ja Uusi testamentti kertovat ”fariseuksista”, mutta näiden kirjoitusten perusteella on vaikea päätellä, keitä fariseukset olivat ja sama koskee rabbiinista kirjallisuutta. Rabbiiniset kirjoitukset ovat tärkeä tiedonlähde, mutta peräisin ajalta, jolloin fariseuksia ei enää ollut. Tämän vuoksi saatavilla olevan tiedon luotettavuutta on vaikea arvioida.

Fariseusten ajatuksia omaksuttiin rabbiiniseen kirjallisuuteen, joskaan ei sellaisinaan. Tämä johtui juutalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneista suurista muutoksista Roomaa vastaan vuosina 66-70 jKr. käydyn tuhoisan sodan jälkeen. Tässä vaiheessa Topic_354_Saddukeukset ja essealaiset katosivat näyttämöltä. Osin fariseusten ajatusten pohjalta kehitettiin uusia yhteiskunnallisia ja uskonnollisia rakenteita. Ne muovasivat juutalaisuutta suuntaan, jollaisena se näyttäytyy rabbiinisessa kirjallisuudessa.