Suomen Pipliaseura

Sapattivuosi ja riemuvuosi

"Sapattivuoden" nimi on johdettu sapatista. Sapatti oli viikoittainen lepopäivä 500-luvulta eKr. alkaen, ja sillä oli uskonnollinen merkitys. Sama lukuun seitsemän perustuva sykli johti sapattivuoteen, jota vietettiin joka seitsemäs vuosi.



"Riemuvuoden" hepreankielinen nimi tulee sanasta

jobel

, joka tarkoittaa "pukkia tai pässiä”. Nimi viittaa uuden vuoden alkurituaaliin, jossa puhallettiin pukin tai pässin sarvesta tehtyyn torveen. Riemuvuosi alkoi sovituspäivänä.

Sapattivuoden ja riemuvuoden säännöt

Kolmannessa Mooseksen kirjassa 3. Moos. 25 annetaan ohjeet sapattivuodesta ja riemuvuodesta. Sapattivuotta piti viettää joka seitsemäs vuosi. Tuona seitsemäntenä vuonna maan piti antaa levätä, koska sapattivuonna se oli omistettu Jumalalle. Kukaan ei saanut kylvää eikä korjata satoa.



Seitsemän kertaa seitsemän vuoden jälkeen oli erityinen riemuvuosi. 


Riemuvuonna:

  • maan tuli olla kesannolla, aivan kuten sapattivuonna.
  • maa oli palautettava sen alkujaan omistaneelle heimolle;
  • vanhoja velkoja ei enää tarvinnut maksaa takaisin;
  • orjat saivat palata omalle maalleen perheensä luo.

Riemuvuosi symbolina

Ei ole varmaa, onko riemuvuotta koskaan tosiasiallisesti vietetty. Ajan kuluessa riemuvuosi sai Raamatussa symbolisen roolin: se edusti armon vuotta ja siitä tuli onnen sekä rauhan ajan symboli (Jes. 61:2 ja Luuk. 4:19).

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.17.10
Seuraa meitä