Nuolenpääkirjoitus

Nuolenpääkirjoitus tai kiilakirjoitus (kirjaimellisesti "kiilan muotoinen") on nimitys merkeistä koostuvalle kirjoitusjärjestelmälle. Sitä kirjoitettiin savitauluihin vasemmalta oikealle.

Nuolenpääkirjoitus oli hyvin vaikeaa. Sen lukeminen ja kirjoittaminen vaati vuosien intensiivistä opiskelua. Siksi nuolenpääkirjoituksen hallitsi vain erityinen ammattikirjureiden joukko. He toimivat temppelin tai palatsin palveluksessa ja heitä pidettiin suuressa arvossa. 

Tavalliset mesopotamialaiset eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Suurimmalle osalle väestöä nuolenpääkirjoitus oli kuin salakieltä. Vain ammattikirjureilla oli pääsy kirjoituksen maailmaan ja kirjoituksiin sisältyvään tietoon. Vanhat perinteet oli kirjattu savitauluihin, joista niitä opiskeltiin ja tutkittiin sekä tunnollisesti edelleen kopioitiin. Tässä maailmassa kirjurit olivat siis myös tutkijoita.

Nuolenpääkirjoitus oli käytössä aina ajanlaskun alkuun asti, jolloin se jäi kokonaan pois käytöstä. Se löydettiin uudelleen vasta 1800-luvulla, kun Niniven kaupungin rauniot kaivettiin esiin nykyisen Irakin alueella. Arkeologisten löytöjen ansiosta muinaisen Mesopotamian sivilisaatio alkoi vähitellen paljastua. Tutkijoilla oli käytössään tuhansia savitauluja, joissa oli nuolenpääkirjoitusta.

Nuolenpääkirjoitusta opittiin tulkitsemaan 1800-luvun jälkipuoliskolla. Perinteisesti englantilainen Henry Rawlinson on saanut kunnian tästä. Nykyään tiedetään, että irlantilaisella Edward Hincksillä oli ainakin yhtä suuri osuus nuolenpääkirjoituksen tulkinnan ratkaisemisessa.