Suomen Pipliaseura

Kuninkaalliset tunnusmerkit: sinettisormus

Kuningas ja muut korkeassa asemassa olevat käyttivät muinaisessa Lähi-idässä sinettisormusta. Näin he saattoivat leimata viralliset asiakirjat omalla sinetillään.

Asiakirjojen sinetöiminen

Sinettisormuksessa oli jalokivi, johon oli kaiverrettu kuvio tai kirjoitus ({2. Moos. 28:11). Sormuskivi painettiin pehmeään materiaaliin kuten vahaan tai saveen. Tällaisia sinettejä käytettiin virallisten asiakirjojen sinetöimiseen ja kuningas antoi niiden myötä hyväksyntänsä asiakirjan sisällölle. Esimerkki tästä on 1. Kun. 21:8, jossa kuningatar Isebel kirjoitti kirjeitä miehensä kuningas Ahabin nimissä ja vahvisti kirjeet Ahabin sinetillä.

Kuninkaan vallan jakaminen

Kuningas saattoi antaa oman sinettisormuksensa henkilölle, jolle jakoi osan kuninkaallisesta vallastaan. Farao antoi oman sinettisormuksensa Joosefille ja myönsi hänelle samalla tärkeän aseman (1. Moos. 41:42; katso myös Est. 3:10; 1. Makk. 6:15).

Sylinterisinetti

Yleensä sinettisormuksia pidettiin oikeassa kädessä (Jer. 22:24, vertaa myös 1. Moos. 41:42 ja Est. 3:10). Raamatussa on myös tekstejä, joissa mainitaan pieni kaulaketjussa kannettava sinetti (1. Moos. 38:18 ja Laul. l. 8:6). Tämä oli luultavasti ”sylinterisinetti”: pieni putkimainen hylsy, johon oli kaiverrettu saveen painettava kuvio. Sylinterisinetti oli yleinen sinettisormuksia edeltäneellä aikakaudella.

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.17.10
Seuraa meitä