Sotavaunut

Sotavaunut olivat hevosten vetämiä avoimia ajovaunuja. Vaunuissa oli kaksi pyörää ja lava, johon mahtui seisomaan kolme sotilasta. Yksi sotilaista ohjasi vaunuja; toisella sotilaalla oli jousiase tai keihäs, jolla hän hyökkäsi vihollisia kohti; kolmas suojasi kahta muuta kilvellä.

Vaunuja käytettiin pääasiassa avomaan taisteluissa, mutta myös piirityksen aikana.

Sotavaunuissa oli puinen kehikko, joka oli päällystetty nahkasuikaleilla. Joosuan ja Tuomarien kirjoissa mainitaan metalliset sotavaunut. Tämä viittaa todennäköisesti puisten vaunujen rakennetta vahvistaneisiin rautaosiin.

Vaunujen eteen oli kiinnitetty vetopaalu, jossa oli ies hevosta varten. Yleensä sotavaunuja veti kaksi tai neljä hevosta.

Vanhimmat tunnetut sotavaunut olivat heettiläisillä ja egyptiläisillä. Vanhan testamentin mukaan myös filistealaisilla (1. Sam. 13:5) ja kanaanilaisilla (Tuom. 1:19) oli sotavaunuja.

Israelilaiset saivat sotavaunuja käyttöönsä vasta myöhemmin. 1. Kuninkaiden kirjan 1. Kun. 10 mukaan kuningas Salomo osti Egyptistä sotavaunuja Israelin armeijalle.

Assyrialaisten kirjoitusten perusteella tiedetään, että Israelin kuninkaat Ahab ja Joram sekä Juudan kuningas Ahasja omistivat suuren määrän sotavaunuja.

Kun kaupunkia piiritettiin, sotavaunuja käytettiin kaupungin muurien partiointiin. Näin varmistettiin, että kukaan ei paennut kaupungista eikä ruokaa salakuljettu sinne salaa. Vaunuja käytettiin myös tarvikkeiden toimittamiseen taistelukentällä oleville sotilaille. 

Taistelun aikana tarvittiin todennäköisesti satoja hevosia. Yhtä hevosta ei voitu käyttää kerrallaan tuntia kauempaa, joten ne oli vaihdettava usein. On myös mahdollista, että hevosia käytettiin taisteluissa vain aikaisin aamulla ja päivän päätteeksi. Niitä ei haluttu uuvuttaa päivän kuumimpina tunteina.