Kilpi

Kilpi oli puolustusase, joka suojasi sotilasta hyökkäyksiltä.

Kaupunkia piiritettäessä suojakilpiä käytettiin myös kaupungin puolustukseen. Kilvet kiinnitettiin puisiin telineisiin ja asetettiin kaupungin muurien päälle. Näin muurin korkeutta saatiin väliaikaisesti nostettua.

Kilvet oli yleensä valmistettu puusta tai ruo’osta, ja ne oli päällystetty nahalla tai metallilla. Puisia kilpiä voitiin vahvistaa myös metallikehyksillä ja -nupeilla.

Käytössä oli useita kilpityyppejä. Jousta ja nuolia käyttäneillä sotilailla oli usein pieni, pyöreä kilpi, jonka keskellä oli metallinuppi. Pieni kilpi mahdollisti molempien käsien käyttämisen jousella ampumiseen. Myös sotavaunuilla liikkuneet sotilaat käyttivät pientä kilpeä.

Keihäsmiehillä oli yleensä täyspitkä, suorakaiteen muotoinen kilpi. Se suojasi sotilasta koko pituudelta. Suurta kilpeä tarvittiin, kun hyökättiin kaupunkiin. Se suojasi sotilaita kaupungin muurilta ammuttuja nuolia ja kiviä vastaan.

Suurien kilpien avulla sotilaat saattoivat edetä myös ryhmänä (roomalaisten kilpikonnamuodostelma eli testudo.) Tiiviisti seisova sotilasjoukko muodosti kilvistä yhtenäisen rivistön kaikille sivustoille ja kannen päidensä yläpuolelle. Kilpiä käytettiin myös suojana, kun muurinmurtajia ohjattiin kaupungin muuria kohti.

Kilpeä käytetään Raamatussa usein suojan vertauskuvana. Erityisesti Psalmien kirjassa kilpi esiintyy toistuvasti Jumalan suojeluksen kielikuvana. Sananl. 30:5 sanotaan: "Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat” Efesolaiskirjeessä Ef. 6:16 uskovia kannustetaan ottamaan suojakseen "uskon kilpi".