Linko

Linko oli ase, jolla kivi voitiin singota vastustajaa kohti. Myös paimenet kantoivat usein mukanaan linkoa suojellakseen laumaansa villieläimiltä.

Linko valmistettiin suorakaiteen tai soikion muotoisesta nahanpalasta tai kudotusta kankaasta, jonka reunoihin kiinnitettiin kaksi narun tai hihnan pätkää.

Lingon käyttäjä otti narun päät toiseen käteensä. Sitten hän asetti toisella kädellään sileän, pyöreän kiven linkoon ja alkoi pyörittää sitä antaakseen kivelle vauhtia. Kun hän päästi toisesta narusta irti, kivi sinkoutui eteenpäin kovalla vauhdilla.

Ammuksina käytetyt linkokivet tai linkoluodit olivat halkaisijaltaan vähintään 6 senttimetriä. Enimmäkseen käytettiin kiviä, mutta kreikkalaisella aikakaudella alettiin linkoluoteja tehdä myös pronssista. Arkeologit ovat löytäneet paljon linkokiviä Lakisin kaupungin ympäriltä. Vuonna 701 eKr. assyrialaiset piirittivät Lakisia ja lopulta valloittivat sen.

Kuuluisassa kertomuksessa Daavidista ja Goljatista 1. Sam. 17 käytetään linkoa. Siinä kuvataan kahden miehen taistelua, mutta myös armeijat käyttivät linkoa aseena. Tuomarien kirjan Tuom. 20:16 mukaan Benjaminin heimo oli tunnettu vasenkätisistä miehistä, jotka olivat taitavia käyttämään linkoa.