Viljasato

Raamatun aikoina vehnä ja ohra olivat tärkeimmät viljelykasvit Israelissa. Kevät ja alkukesä olivat sadonkorjuuaikaa. Ohra kypsyi ensimmäisenä jo huhtikuussa. Vehnä taas oli kypsää muutamaa viikkoa myöhemmin kesäkuussa.

Viljanjyvät sijaitsevat tähkissä pitkien korsien päässä. Sadonkorjuussa viljan korret leikattiin sirpillä eli kaarevalla metalliveitsellä. Maanviljelijä tarttui yhdellä kädellä korsiin ja leikkasi ne poikki toisessa kädessä olleella sirpillä. Sitten katkaistuista korsista tehtiin nippu eli viljalyhde. Niputetut korret oli helpompi poimia kuin irralliset. Lyhteet koottiin pystyyn keoiksi, niin että tähkät eivät osuneet maahan. Maata vasten jätettyinä viljanjyvät olisivat kostuneet ja pilaantuneet.

Sadonkorjuun jälkeen lyhteet vietiin puimatantereelle eli tasaiselle maalle. Matkalla osa korsien päissä olevista tähkistä putosi pellolle. Israelin lain mukaan köyhillä ihmisillä, kuten leskillä, oli oikeus kerätä korret itselleen (3. Moos 19:10 ja 3. Moos 23:22). Tätä maanviljelijältä pudonneiden tähkien poimimista kutsuttiin ”jälkikorjuuksi”.

Leski Ruutilla oli lupa jälkikorjata eli poimia maahan pudonneet tähkät Boasin pellolta lähellä Betlehemiä.

Topic_71_Puinnissa viljan jyvät erotettiin tähkistä. Tämä tapahtui joko puimareellä tai siten, että eläimet polkivat viljaa. 

Puimareki oli leveä puinen lauta, jota härkä veti viljantähkien yli. Usein maanviljelijä itse istui tai seisoi puimareen päällä, jotta se painautuisi tiukemmin kiinni viljantähkiin.

Kun vilja oli puitu, erotettiin akanat ja jyvät toisistaan puhdistamalla. Maanviljelijä heitti sekaisin olevat akanat ja jyvät ilmaan, jotta tuuli puhaltaisi pois kevyen pölyn ja akanat. Raskaammat viljanjyvät ja oljet putosivat takaisin maahan. 

Sen jälkeen vilja siivilöitiin pienten kivien poistamiseksi jyvien joukosta. Tämä tapahtui matalan pyöreän seulan avulla.