Jousi ja nuoli

Jousi ja nuoli olivat yleinen ase jo muinaisina aikoina. Se oli kevyt ase ja siksi helppo kuljettaa. Lisäksi sillä saattoi ampua vihollista kaukaa.

Jousiaseita käyttivät jalkamiehet, mutta myös sotavaunujen sotilaat. Kaupunkia puolustavat joukot ampuivat jousilla kaupunkia lähestyviä vihollisia. Palavilla nuolilla pyrittiin sytyttämään tuleen muurinmurtajat tai muut puiset piiritysaseet.

Varhaisimmat jouset olivat kolmion muotoisia, ja ne oli tehty yhdestä puukappaleesta.

Mesopotamialaiset käyttivät ensimmäisinä komposiittijousta eli jousta, joka oli valmistettu eri materiaaleja yhdistelemällä. Mesopotamialaisten jousi oli valmistettu useista puukerroksista, jotka oli liimattu yhteen sarven palojen kanssa. Jousi oli noin metrin pituinen. Sen jänne oli valmistettu eläinten jänteistä tai suolista tai pellavakuidusta. Komposiittijousi oli tehokkaampi, ja sillä pystyi ampumaan maaliin kauempaa. Vastaavaa komposiittijousta käytettiin pronssikauden aikana (1550-1200 eKr.) myös Israelissa ja sen naapurimaissa.

Nuolenkärki oli valmistettu kivestä tai metallista, yleensä pronssista tai raudasta, ja sinä oli kolme terää sekä joskus väkänen. Nuolen varsi oli tehty puusta tai ruo’osta. Nuolen takapäähän oli kiinnitetty höyheniä, ja siinä oli lovi (hahlo). Sen avulla nuoli pysyi paikallaan, kun jousi jännitettiin.

Jousimiehet kantoivat nuolia nahasta tehdyssä kotelossa. Siihen oli kiinnitetty nahkahihna, jonka jousimies pujotti olkansa yli. Nuolikotelo oli lieriön muotoinen ja hieman lyhyempi kuin nuolet. Näin nuolen sai vedettyä esiin helposti. Nuolikoteloon mahtui 20-30 nuolta.